Tuesday, January 3, 2012

rv15+1

Niin täällä alkoi 16. viikko ja mies porhalsi pariksi viikoksi työmatkalle kaukomaille. 'Aika kuluu nopeasti', lupailtiin toisillemme aamulla ja sitten lähdin töihin. Tavallaan vähän hassua huomata, että pisin aika meidän kolme ja puolivuotisen yhdessäolon aikana oli se kuusi päivää, kun olin Kanarilla.

Ihmiset ikävöi eri tavoin. Mulle (kuten ehkä monille muillekin tytöille) ensimmäiset päivät ovat vaikeimpia. Tottuminen ja sopeutuminen tilanteeseen ja ylipäänsä toisesta vierottuminen. Sitten siihen alkaa tottua ja vaikka ikävä voi hyvinkin olla, se ei enää tunnu niin kurjalta.

Sitten on niitä (oon ollut näkevinäni tätä pojissa useammin), jotka nauttivat ekoista 'vapaapäivistä' ja sitten muutaman päivän kuluttua vierotusoireet alkavat ja ikävä iskee kunnolla. Se on hassua.

Sen sijaan luin Hesarista (jo pari päivää sitten) hyvän artikkelin. Lyhyesti: Ylioptimistisuus on ihmisen selviytymisen kannalta olennainen juttu ja realistiset ihmiset ovat taipuvaisempia masennukseen. Ylioptimistisuus yhdistettynä vaikeisiin olosuhteisiin kasvattaa sinnikkäitä selviytyjiä.

On helppoa tykätä tutkimustuloksista, jotka vastaa omia ajatuksia ja rakennettuja ajatusmalleja. Eli siis: Niijjust!

Ja lopuksi ihan noin niinkuin raskauteen liittyen: sain eilen oudon huimauskohtauksen. Istuttiin ravintolassa syömässä ja pikkuhiljaa hiipi semmonen omituinen olo, suorastaan tasapainon heikkeneminen. Kotiin kävellessä olotila parani, mutta kotona taas kun kävin sohvalle makaamaan silmät kiinni, oli sellainen olo, kun herää aamukuudelta piiiiitkän, kostean illan jälkeen ja tuntuu että koko huone pyörii ja putoo sängystä, vaikka vaan makaa siinä silmät tiukasti ummessa.

Googletin vähän raskaudesta ja huimauksesta ja ilmeisesti ei oo hirveän epätyypillinen juttu. Säikäytti vähän kyllä. Noin muutoin tässä on nyt sitten se seesteinen (no seesteisempi) raskauden keskivaihe. Ei mitään kummepia oireita (välillä vatsaa nipistelee vähän) jatkuvasti liikuttunutta olotilaa lukuunottamatta ja välillä pitää oikein muistuttaa että tässä nyt kasvatetaan lasta.

Liikkeitä saanee odotella vielä tovin, eikä vatsakaan oo mitenkään huikeasti pyöristynyt.

Eli ei tässä mitään, kahden ja puolen viikon päästä olis seuraava neuvola.

Ainiin sellanen kysymys! Luulin että rakenneultrassa kävisi lapsen sukupuoli ilmi (tai että sitä sillon siellä tutkittaisiin), mutta jostain lapusta luin, ettei se menekään niin. Siis mitähäh? Jos haluaa tietää etukäteen, pitääkö sitä varata joku erillinen erityisultra?

7 comments:

  1. No kai se tarkoittaa, ettei rakenneultraa ole siihen tarkoitettu, vaan siellä tutkitaan, onko sikiö kunnossa - ja että kätilön tärkein tehtävä ei siis ole sukupuolen selvitys. Oletan, että siellä on pari kertaa ultrat venähtäneet kun on etsitty merkkiä sukupuolesta.

    Mutta kyllä meillä sen kai olisi saanut tietää, jos oltais haluttu (ja toki jos ois näkynyt). Mutta me ei haluttu.

    ReplyDelete
  2. Ok, sitä nyt alunperinkin oletin, mutta jotenkin siitä lapusta jäi sellanen kuva, että sitä on edes turha kysyä. No mutta hyvä tietää :)

    ReplyDelete
  3. Meiltä lääkäri kysyi jos haluamme tietää sukupuolen. Oli jo varhaisultrassa kysynyt, ja tietysti uteliaana halusimme. Poikaa veikkasi molemmilla kerroilla. Saas nähdä nyt sit... Olis aika ylläri jos tuliskin tyttö. :D

    ReplyDelete
  4. Paukkuliini, jo varhaisultrassa? Oho! Meiltä ei kyllä kysytty, enkä usko että siitä olis mitenkään pystyny päättelemäänkään :)

    Mut katotaan sit helmikuussa!

    ReplyDelete
  5. Meille silloin aikoinaan sanoivat, etteivät kerro sitä rakenneultrassakaan, jos ei se näy todella selvästi (ja silloinkin varoittavat että on virheen mahdollisuus), koska virhemarginaali perusultrassa on kuitenkin melko iso ja sitäkin on sitten käynyt että pariskunta on valmistellut kaiken esim. pojalle rakenneultra-lääkärin kertoman perusteella ja on tullutkin tyttö. Eli siis varmistelevat vähän selustaansakin, kaikenlaista väkeä tässä maailmassa nimittäin on ja lapsiakin saa.
    3D-ultra (yksityisellä, vieläkö Bruno on guru?) on sitten toinen juttu, siellä sukupuolen näkee niin varmasti kuin sen voi masukista nähdä.

    ReplyDelete
  6. Oolrait, tämä selvä. Käviksä Brunolla sitte erikseen tai jollain muulla 3d ultrassa? Sellasta voisi harkita kyllä rakenneultran jälkeen jos jää epäselväksi.

    Mua (meitä!) kovasti toi sukupuoli kiinnostaa :)

    ReplyDelete
  7. Joo se lääkäri sanoi että 80% varmuudella uskaltaa veikata poikaa varhaisultrassa. Tai siis viikolla 11. En minä kyllä nähnyt rakenneultrassakaan minkäänmoisia killuttimia, joten nähtäväksi jää! ;)

    ReplyDelete