Täällä vatsa hiljalleen kasvaa. Edelleenkin näyttää lähinnä vain 'isolta mahalta' vaatteiden alla, mutta kun vähän silittelee vatsaa, niin siitä kyllä tuntee että alavatsa on ihan pinkeä.
Minkäänlaisia liikkeitä en oo vielä tuntenut, vaikka olen hiljaa iltaisin sängyssä maannutkin ja tunnustellut. Vähän kateellisena olen lueskellut muiden blogeja, joissa liikkeita on saatettu tässä vaiheessa tuntea jo kokonainen viikko!
Meidän lapsonen on ehkä sitten rauhallisempaa sorttia....
Huomenna on toinen neuvola, mikä on varsin tervetullutta. Tuntuu että edellisestä tsekkauksesta (eka ultra joulukuun alussa) on ikuisuus ja haluaisi taas päästä varmistamaan että kaikki on kuten pitääkin ja homma edistyy. Mitään syytä olettaa toisin ei tietenkään ole, mutta silti.
Mulla ei ole mitään käsitystä mitä ne tokassa ultrassa tekee - varmaan punnitsee ja ehkä kuuntelee sydänääniä? Jotain muuta?
Kuulemma lapsi voi tässä vaiheessa jo alkaa kuulla ääniä ja voin vain kuvitella lapsiparan käpertyneenä kasaan korvat peitettynä meidän bänditreeneissä... Onneks neste vaimentaa ääntä vähän.
EDIT:
Piti vielä kertoa viimeöisestä unesta. Olin ystäväni häissä ja tajusin siellä yhtäkkiä, että heeetkinen, ystävähän ON jo naimisissa, eri miehen kanssa. Kävi siinä ilmi, että olivat edellisen miehen kanssa päättäneet erota edellisellä viikolla ja nyt ystävä oli menossa uuden kanssa naimisiin. Ja siihen samaan syssyyn kuulin, että melkein kaikki meidän ystäväpariskunnat olivat eronneet.
Itkin katkerasti ja raivosin miehelleni, joka oli näistä tiennyt, mutta ei ollut sitten kertonut mulle mitään. Siitä kaikesta tuli ihan kamala lohduttomuus.
Veikkaisin että syy tähän(kin) uneen on nää raskaushormoonit, jotka aiheuttaa mussa alitajuisesti tätä turvattomuutta ja epävarmuutta ympäristön stabiiliudesta. Ja riittämättömyyttä (miten en ollut tiennyt niistä eroista?!).
Olisi todella mielenkiintoista tietää miksi raskaushormoonit aiheuttaa tällaisia alitajusia tuntemuksia (vaikka ihan oikeasti voin oikein hyvin ja stabiilisti), jotka heijastuilee eniten unissa (ja näemmä joskus kun mies on matkoilla). Paljonkohan psykologien tuntihinta on?
Tutkii, että kaikki elimet on siellä missä pitääkin. Ja kai ne jonkun kokoarvion antaa, mutta ainakaan me ei saatu mitään painoarviota.
ReplyDelete(Ultran jälkeen näytin miehelle sormilla, että "20 senttiä. Se on jo aika iso." Mies näytti epäilevältä ja sanoi, että "No joo, jos niinku sikiötä ajattelee, niin kai se on aika iso. Mutta jos puhuttais vaikka jostain kalasta, niin ei se kyllä olis yhtään iso.")
Sitten tokan ultran jälkeen sydänääniä alettiin kuunnella neuvolassakin joka kerta, se oli iloista. Ja kerran kävin kuunteluttamassakin ne, kun huolestuin, ja kun kaiken oli todettu olevan kunnossa, terkkari vielä rauhoitteli, ettei siinä viikoilla 20 eteenpäinkään liikkeet tunnu välttämättä joka päivä.
Nesteen ois syytä vaimentaa ääntä paljon, me oltiin viidennellä kuulla ollessani kuuntelemassa QotSAa Tukholmassa ja siellä oli musa KOVALLA. No, ei tuo kuurolta silti vaikuta, jos nyt vähän musikaalisesti harhautuneelta kun pitää mun laulusta.
Aa, taisin olla epäselvä :) siis toinen neuvola on huomenna, toinen ultra on helmikuun alkupuolella. Ultrassa varmaan sitten katsotaan niitä elimiä sun muita, neuvolassa arvelin niiden punnitsevan mut :-)
ReplyDeleteMutta eikö sydänääniä kuunnella siis ennen toista ultraa neuvolassa?
Ja tuota musikaalisen korvan kieroutunutta kehitystä mäkin meidän bänditreenien jälkeen pelkään ;)
En mä muista itse asiassa, voi olla että kuunnellaankin. Muistan vaan, että se oli mulle ylläri, että kuunneltiin - ehkä se olikin jo ekan ultran jälkeen kun niitä ruvettiin kuuntelemaan ja siksi asia oli ylläri. Niin se varmaan oli. Tuli tippa linssiin. Hitto tätä liikutuksen määrää, se on vieläkin vakio eli massiivinen.
ReplyDeleteJos kommentteja voisi liketä, niin likeisin nyt tätä :)
DeleteKyllä mulla on kuunneltu jo lääkärineuvolasta alkaen joka kerta neuvolassa sydänääniä. Ja neuvolassa olen ollut noin neljän viikon välein. Ja joka kerta neuvolassa minut on punnittu, verenpaine on mitattu ja joka toinen kerta hemoglobiini, pissanäyte on tarkastettu ja muuten juteltu mukavia. Huomenna saan todistuksen Kelaa varten ja pääsen tilaamaan äitiyspakkausta. Jee!!! :)
ReplyDeleteEikös vauva ala kuulla vatsan ulkopuolisia ääniä vasta rv 23+ lähtien. Itse ainakin jostain laskurista katsoin tuon ja itselläni tuo tulee sunnuntaina täyteen. Aiemmin se alkaa kyllä kuulla äidin ääntä ja äidin vatsan toimintaa. Tosin jotkut bändiharkat nyt voi olla niin kovaääniset, että kuuluu nekin väkisinkin ulkopuolelta.
Mulla on viimeisen viikon aikana tulleet potkut niin koviksi, että välillä oikein sattuu. Kun se oikein sopivasti potkaisee sarjatulta samaan kohtaan monta kertaa peräkkäin, niin väkisinkin joka kerta hypähtää. Eilen yritin saada vaihtamaan suuntaa vähän vähemmän kipeämpään paikkaan, mutta ei totellut.
Täällä yksi kanssanyyhkyttäjä. Sain juuri tunnustettua itselleni että itsetunto on tainnut saada jonkin kolauksen tämän muutoksen edessä. Täytyy keräillä palasia ja olla itkuinen kun siltä tuntuu. Onkohan sen olon tarkoitus suojella lasta, kun olet epävarma, et mene hyppäämään benjiä tai toteuta mitään muutakaan itsellesi hullunkurista :) :)
ReplyDeleteMutta juu, hämmentävä kokemus tällaiselle minä ite -ihmiselle.. Olla huomiota ja tukea vailla, kyseenalaistaa ja epäillä jne.
Annika: joo, nyt vielä vauva kuulee varmaan vaan mun ääniä, mutta tosiaan jos ulkoa tulee jotain tosi kovaa ääntä, niin voisi kuvitella sen kuulevan senkin varmaan?
ReplyDeleteJa näin se lapsen kapina alkaa - jo kohdussa ;) 'en siirry kun haluan potkia tässä!'
Daeph: onneks nää mun vaivat pääosin näkyy vain kummallisissa unissa, mutta on se jännä joo. kai sitä keho muistuttelee, että se kumppanikin on siinä ihan syystä apuna eikä yksin tarvi aina pärjätä :)