Selvittiin hengissä Suomeen - ja maanantaina kelikin oli jo lauhtunut. Neljän tunnin yöunien jälkeen vietettiin päivä bänditreeneissä ja yritettiin väsyneenä vielä siivota meidän ahdistavan sotkusta kotia. Lopultä lysähdettiin sängylle ja todettiin että parempi vaan nukkua ja yrittää vähän lisää huomenna.
Maanantai harvoin näyttää kauhean valoisalta, mutta pitkien (pidempien) yöunien jälkeen elämä lopulta alkoi voittaa.
Tästä oppineena odotan pienellä kauhulla synnytyksen jälkeistä aikaa, lyhyitä yöunia, pitkiä päiviä, mahdollisesti itkuista lasta jne.
----
Tyhjensin juuri puolet entrystä, kun kesken kirjoituksen koin pienen ahaa-elämyksen.
Sanotaan (tutkimukset kertovat), että ihmiset raportoivat parisuhteen laadun heikenenneen lapsen syntymän jälkeen. Yksi (iso) syy on väsymys.
[Luin tämän Brain Rules -kirjasta, olisipa minulla nyt sen oikean tutkimuksen lähdetieto tässä jossain....]
Musta on hassua että tällaisessa asiassa ylipäätään mitataan PARISUHTEEN onnellisuutta, kun kyse on enemmänkin siitä, että väsymyksen takia oma elämäntyytyväisyys laskee. Oman elämäntyytyväisyyden ja vireystason laskiessa ihminen muuttuu kiukkuiseksi ja turhautuneeksi, ja alkaa helposti syyttää toista oman ärtymyksensä agitoimisesta, vaikka todellisuudessa kyseessä on vain se väsymyksen lyhentämä pinna.
Jos toinen on kiukkuinen, kohta molemmat on kiukkuisia ja hyvä noidankehä on alkanut.
Mitäs jos osaisikin ymmärtää, että oma lyhyt pinna johtuu väsymyksestä, eikä toisen edesottamuksista? Sillon voisi vaikka käydä viemässä roskat, vetämässä henkeä ja käydä halaamassa puolisoa. Veikkaan, että sen jälkeen molemmat jäisi tyytyväisiksi.
Mitä jos parisuhde olisikin voimavara ja turvapaikka sen sijaan, että se alkaisi heiketä ja rapistua sillon, kun on kaikista väsyneintä ja raskainta?
Väittäisin, että monien elämä varmaan helpottuisi siitä, jos ymmärtäisivät syy-seuraus-suhteet oikein.
Toisaalta, tässä nyt otetaan huomioon vain väsymyksen aiheuttamat turhautumiset. Sanotaan, että yksi suuri tekijä on myöskin kotitöiden epätasainen jakautuminen (jossain jenkkitutkimuksessa laskettiin naisten tekevän 90h työviikkoa - ja miehen läsnäolo perheessä ei itseasiassa tuonut yhtään helpotusta vaan päin vastoin: lisäsi tunnin verran hommia jokaiseen päivään).
[Tämäkin samaisesta Brain Rules -kirjasta, valitettavasti tässä ei nyt ole linkkiä varsinaiseen tutkimukseen]
Pistää miettimään.
Mä taidan olla melko onnellisessa asemassa, että mulla ei tästä ole mitään valittamista. Meillä a) on varsin samanlainen sotkunsietokyky (yhtä aikaa alkaa ärsyttää ja molemmat alkaa siivota); b) meillä käy joka toinen viikko siivooja (ihmiset hyvät, jos vain on varaa, suosittelen lämpimästi!).
Näillä eväillä siis, ehkä siitä synnytyksen jälkeisestä väsymys-elämästäkin on mahdollista selvitä!
ps. pahoittelut huonosta lähdeluettelosta
Tuosta väsymysnäkökulmasta suosittelen muuten tosi lämmöllä, että ainakin harkitset komboa perhepeti + imetys.
ReplyDeleteMIKÄÄN ei ole helpompaa kuin yöllä lykätä muksulle rinta suuhun ja jatkaa itse unia. Unen laatu kärsii (sulla) vähän, mutta sen sietoa auttaa imetyshormonit - ja on hyvä mahdollisuus siihen, että kaikki nukkuu paremmin kuin jos tulokas karjuu kahden tunnin välein ruokaa pinniksessä.
Toki homma ei kaikilla onnistu, ja jotkut nukkuu ehkä huonommin jos lapsi on vieressä, mutta jos onnistuu niin siitä kannattaa ottaa ihan kaikki irti.
Kiitos Liina vinkistä :) me ollaan mietitty että laitettaisiin pinnasänky omansängyn viereen, kiinnitettynä sänkyyn, yksi sivu auki. Siitä pitäis pystyä kaappaamaan beibi näppärästi lähemmäksi viereen imetettäväksi.
ReplyDeleteNiin, itseasiassa voisin kysyä ihan 'ääneen' onko kokemuksia, toimiiko tämä systeemi.
Heippa täällä kirjoittelee kohtapuoliin 9kk neitokaisen onnellinen 22v äiti :) . Meillä nukutaan perhepedissä (aluksi lähinnä imetyksen vuoksi mut pian huomasin etten voisi edes kuvitella nukkuvani ilman vauvaaamme). Edelleen neiti syö sen pari kertaaa yössä, tosinnyt taas kolmisen viikkoa kipeänä ollessaan syönyt parhaimmillaan sen 5-6krt yössä.
ReplyDeleteSuosittelen sydämellisesti perhepetiä ihan oman jaksamusenkin takia. itselläkin sitä jo tässä huomattavissa kun en ole kokonaista yötä nukkunut ku viimeksi varmaan raskauden puolivälissä :DD
Meilöäkin ikäänkuin reunana tuo pinnasänky sängyssä kiinni yksi reuna alhaalla ettei lapsi putoa mutta yötäkään ei hän siinä kyllä nuku. ihan meidän vieressä nukkuu :)
PS. meidän neuvolatäti on visusti tätä vastaan mutta mä en välitä tippaakaan sen mielipiteestä!! :D
Kiitos kommnentista! Meillä on tosiaan sen verran kapea sänky, että perhepeti ihan sellaisenaan ei taida onnistua. Luulen, että mennään jollain välimaastoratkaisulla, eli pinnasänky ihan siihen vierelle ja sitten pitää ehkä siirrellä lasta :)
ReplyDeleteJa sano neuvolatäti mitä vaan, oon kuullu kyllä useasta paikasta, että perhepedin pitäisi olla ihan turvallinen!