Tuesday, February 21, 2012

rv22+1

Näin synnytysunta. Tai siis unta, että olin kai jo synnyttänyt - ja tuloksena tästä oli mun kolmekymppinen serkkuni. Olin synnyttänyt kolmekymppisen serkkuni. Unessa se ei ollut mitenkään kummallista, mutta olin kauhean pettynyt, kun en päässyt imettämään, enkä kasvattamaan. Kolmekymppinen on jo ihan kasvanut eikä sitä voi enää kasvattaa.

Mulla on tosiaan ylihuomenna neuvola. Lupasin itselleni, että syön nätisti ja terveellisesti torstaihin, mutta viikonloppuna saan tehdä american pancakesejä ja pirtelöä. Ja syödä vaikka kokonaisen suklaalevyn. Sitä odotellessa. Sokerihimot ovat yllättävät, mutta kovat.

In the meanwhile mulla on myös ihan terveellisiä mielitekoja. Teki mieli appelsiinia! Ja ostin kotiin  kaksi isoa, oranssia appelsiinia! Ja ainakin tämä ensimmäinen maistui varsin hyvälle. Appelsiinia en oo syönyt vuosikausiin. Ei niin, että maussa olisi vikaa, mutta se kuoriminen on pain in the butt. Tänään mieliteko meni kuorimistuskan edelle.

Täytyy sanoa, että oon kyllä vähän onnellinen sitten kun raskaus on ohi. Siinä missä tää on ihan taianomaista aikaa kaikkine potkuineen ja ultroineen ja uusine asioineen, oon sen luontoinen, että kaikki tavallisuudesta poikkeavat muutokset saa mut rypistämään kulmiani hiukan huolestuneena 'mitäsmitäs nyt?'. Tilassa, jossa eletään jatkuvan muutoksen keskellä, tämä voi käydä vähän väsyttäväksi välillä. Onneks myös järjellä on vielä valtaa ja suurin osa asioista kuittaantuu tähän tilaan normaaleiksi.

Vastuu mahaotuksesta on kuitenkin kova. Luulin aina, että olisin sellanen rento ja suurpiirteinen odottaja, mutta hah. Oon pilkunviilaaja perfektionisti, jonka on pakko tehdä asiat juuri ohjeiden mukaan ja oikein. Ja jos joku, niin epäselvät ohjeet ärsyttää. Ja jos joskus, niin raskaudessa niitä tulvii joka puolelta.

Sitten se suurpiirteinen puoli mussa kuitenkin muistuttaa vetämään henkeä ja ottamaan iisisti. Mahaotus potkii, kaikki on ihan hyvin.

9 comments:

  1. Meillä menee noita appelsiineja ihan niin paljon kun niitä kaupasta jaksaa ja kerkeää kantamaan...voisin elää pelkillä appelsiineilla ja appelsiinimehulla! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noh, ei oo ainakaan mieliteoista epäterveellisin! :) Onko sulla joku patentoitu tapa kuoria ne saamassa mehuja silmiin / olematta kyynerpäitä myöti appelsiinissa?

      Delete
    2. No ite en vielä ole löytänyt sellaista tapaa etten olisi korvia ja kyynerpäitä myöden siinä mehussa :D

      Delete
  2. Mulla sitten taas on jotenkin turvallinen olo, kun pikkuinen on vatsassa turvassa. Tottakai panikoin kaikesta koko ajan, mutta silti. Se menee tuolla niin helposti mukana. Sit kun se on vatsan ulkopuolella, niin alkaa paljon suurempi vastuu. Se on siinä koko ajan ja siitä pitää osata huolehtia. Kääk! Ja muutenkin musta on ihanaa olla raskaana. Vatsa on ihana. Se mua kyllä ärsyttää, kun painoa on tullut muuallekin kuin vatsaan. Nyt on rv 28 ja painoa tullut jo 8 kg. Ja vatsa on kuitenkin aika pieni. Eikä saa laihduttaa, vaikka olisi tullut herkuteltua. Kaikki kyllä sanoo että imettäminen kuluttaa ihan älyttömästi energiaa, mutta entä jos imetys ei onnistukaan? Sitten siinä ollaankin niiden kertyneiden kilojen kanssa. Turha miettiä vielä tässä vaiheessa tuollaisia, mutta kaikkea sitä tulee ajateltua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ymmärrän kyllä sun näkökulman ja tavallaan oon samaa mieltä - maailmassa on niin paljon pahaa ja lapsen ollessa vielä syntymätön, pystyn omilla toimillani suojelemaan sitä.

      Toisaalta musta myöskin tuntuu, että on liian helppo omalla tietämättömyydellä jotenkin vahingoissaa.

      On ihanaa olla raskaana, ja vatsa on ihana, potkut on ihania :) Painoa kertyy väkisin ja oon jotenkin ajatellut, että synnytyksen jälkeinen elämä, siinä missä opetellaan elämään lapsen kanssa, opetellaan myös muutenkin erilaista elämäntapaa ja ehkä siihen voisi kuulua vähän kevyemmin syöminen.

      Painosta ei nyt kuitenkaan tosiaankaan kannata ottaa mitään stressiä (minä, paraskin puhumaan.... ). Sitä ehtii sitten vaikka koko loppuelämänsä pikkuhiljaa kevennellä jos siltä tuntuu :) Ja veikkaan että oma paino ei synnytyksen jälkeen oo kuitenkaan ihan se päällimäinen asia mielessä :)

      Delete
  3. Leikkaa appelsiini kuorineen paloiksi ja syöt sit "järsien". Täällä menee appelsiineja myös, ihania ovat. Tosin menis kyl suklaakakkuakin ja jätskiä, mut perskutarallaa, pitäis kai rajoittaa. Ei vaan jaksais...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ok, täytyy kokeilla järsimistekniikkaa :) noi Jaffa-appelsiinit kuoriutuu tosi kivasti!

      Delete
  4. Mä en normaalisti osta ikinä appelsiineja, mutta nyt raskausaikana oo kehittänyt himon espanjalaisiin appelsiineihin! Ja niitä halvimpia aplareita ostan jättisäkin ja puristan niistä mehua...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, mä ostan aina ihan suosiolla appelsiinimehua (siihen on tullu yllättävä himo raskauden aikana kanssa) ja nyt tosiaan on noita ihan oikeita hedelmiäkin mennyt.

      Meidän duunin alakerrassa on Roberts, josta saa tuorepuristettua appelsiinimehua - ja kun sen pyytää jäillä, se on kuin karkkia joisi!

      Delete