Thursday, March 22, 2012

rv26+3

Euforiaa ilmassa. Äitiyslomaan on vielä aikaa kaks kuukautta, silti oon jo toinen jalka lomalla. Joka päivä on sellanen olo, että koska se alkaa, alkaako se jo huomenna? Ylihuomenna? Eikai viikonlopun jälkeen enää tarvi tulla töihin?

Se on varmaan tää kevät. Koulut on jättänyt mieleen sellasen koodauksen, että kevät vie kohti kouluvuoden päätöstä ja vapaata, ihanaa kesää. Tietenkään aikuisiällä kesä ei oo ollut (lyhyitä kesälomia lukuunottamatta) vapaa, mutta kuitenkin. Aurinko paistaa, on lämmin, elämä hymyilee, töiden jälkeen jaksaa lähteä ulos.

Uh, housut kiristää (varmaan viime päivien hyvin hiilihydraattinen ruokavalio turvottaa..), vatsa pingottaa ja tekis mieli mennä sohvalle verkkareissa makaamaan (ja vähän nukkumaan. Tunnustelemaan mahaotuksen potkasuja. Kattomaan Gilmore girlsiä).

Samaan aikaan just nyt olisi kauhea shoppausvimma - ajattelin nyt ottaa ison askeleen, ja ostaa ihan oman joogamaton. Ja lisäksi kyllä pitäisi ostaa treenivaatteita muutenkin, mulla alkaa olla kaikki aika hyvin puhkikulunutta. Ja sukkia.

Mistä tätä euforiaa puskee, kun aurinkokaan ei paista?

Täytyy sanoa, että yksinkertaisesti hyvien tulosten (normaalien tulosten) saaminen neuvolasta / neuvolalääkäriltä kyllä aiheuttaa aina tämmösen parin päivän liitelyn. Ihanaa, että kaikki menee hyvin, koska se ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Tähän vielä mainittakoon, että näin viime yönä unta, jossa joku teini-ikäinen oli hakkeroinut mun tietokoneen. Pitkällisen säätämisen jälkeen (unix-säätöä siis, piti korjata sen tekemät tuhot mun serverillä) pidin sille pitkän, äidillisen puheen, jossa kerroin että tämä ei ollut yhtään sopivaa ja että se ei saa enää pelata tietokonepelejä meidän kanssa, koska käyttäytyi näin sopimattomasti.

Ja vielä tähän päivän (no, eilisen) puheenaiheet:
Päivänkakkarankin linkkaama: Tutkimus: varhainen päivähoito hyväksi lapselle
Vs.
Millainen on hyvä hoitopaikka alle 3-vuotiaalle
ja
Alle 2-vuotias ei kypsä päiväkotiin

Mun  mielestä on hyvä, että näistä asioista keskustellaan ja on jotenkin suorastaan liikuttavaa miten yhteiskunnassa, jossa on kuitenkin periaatteessa mahdollista tarjota minimissäänkin lapselle varsin hyvä hoito (välinpitämättömyyden, heitteillejätön, miinanraivaamisen, maalitauluna käyttämisen ja orjuuden sijasta), käydään kiivaita, tunnepitoisia keskusteluja siitä, mistä löytyy se optimi - miten tätä voitaisiin VIELÄ parantaa.

On hyvä, että näistä asioista välitetään. Ja kaikenlaisia tutkimuksia lukiessa on tärkeää muistaa lähdekritiikki ja pureskella ennen kuin nielee. Kaikkia tutkijoiden/asiantuntijoiden vetämiä johtopäätöksiä ei tarvitse välttämättä hyväksyä sellaisenaan.

Oma päätelmäni näiden jälkeen on, että a) kaikki lapset ovat yksilöitä, eikä tässä voida vetää mitään yleispätevää sääntöä, että aina näin tai noin; b) pienemmät lapset pärjäävät (keskimäärin) paremmin pienemmissä ryhmissä, joten jos mitenkään mahdollista, voisi olla hyvä yrittää saada lapsi päivähoitoon (esim. perhepäivähoito) aluksi. Ja mielummin vähän lyhyempiä kuin superpitkiä päiviä hoidossa / tarhassa.

Ja tavallaan tuntuu vähän tyhmältä yrittää suunnitella hirveästi etukäteen sitä, miten juuri me tullaan toimimaan. Toki suunnitelma on jo olemassa, mutta oon laskenut sen varaan, että lapsen syntymän jälkeisestä ajasta ei voi sanoa yhtään mitään varmuudella etukäeen. Sen näkee sitten.

2 comments:

  1. Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla tuon päivähoitoasian kanssa!
    Ja täällä alkaa olemaan ihan sama juttu, että mammaloman alkua ootellaan jo kovin. Tänäänkin kyttäsin seinäkalenteria siinä toivossa että tämä kuukausi jo loppuisi, että eikö voisi jo kääntää sivua.. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä kuulla, että muilla samantyyppisiä ajatuksia :)

      Ja hei, nyt taas jo monta päivää vähemmän äitiyslomaan! Äkkiä tää aika tästä vilahtaa, kohta on taas viikonloppu ja sitten pian onkin jo pääsiäinen ja silleen, äkkiä nää menee :)

      Delete