rv30+3

Että sellainen viikko sitten.

Mä kävin maanantaina työpäivän päätteeksi pariin kertaan oksentamassa ja aloin surffata nettiä hakusanoilla 'loppuraskauden pahoinvointi'. Googlesta tulleiden linkkien perusteella ei ollenkaan harvinaista. Ehdin jo ajatella, että jippii, tätäkö nää viimeset kuukaudet tulee olemaan.

No, ilo ei suinkaan loppunut siihen, vaan oksentelu jatkui kotona ja muuttui aika nopeasti melko kokonaisvaltaiseksi suoliston tyhjennykseksi. Joka päästä. About puolentoista tunnin välein. Aina aamukahteen-kolmeen saakka.

Täytyy sanoa, että vatsasairastaminen on raskaana - jos mahdollista - vielä vähän kurjempaa kuin normaalisti: kaksi mahdollista makuuasentoa, joista molemmat käy epämukavasti hyvin nopeasti, mutta silti haluaa jatkuvasti olla makuullaan. Lisäksi joku armottomasti (tavallaan onneksi) potkii ja nyrkkeilee ennestään kipeää vatsaa vasten.

Tiistaina olo oli vähän helpottunut, mutta aamulla vielä vatsa oli ihan löysällä. Hommasin itteni lekuriin iltapäiväksi ja kiireinen lekurisetä kyseli multa samoja asioita monta kertaa, kuuntelematta yhtään vastausta loppuun saakka. Lähetti kuitenkin verikokeeseen, jossa kävi ilmi, että tulehdusarvot vähän koholla. 'Eikai kellään olis niin huono tuuri, että täällä Suomessa salmonellaa...' No, lähete ulostenäytettä varten (jipii) ja loppuviikoksi kotiin lepäämään.

Salmonellaa? Kalympobakteeria? Nää varmaan on ihan tooosi hyviä juttuja näin raskauden aikana. Tulin kotiin ihan uupuneena, itku silmässä, enkä uskaltanut avatakaan nettiä googlettaakseni mitään näistä. Sen sijaan päässä pyöri tuhat 'entäs jos' -ajatusta, joihin lopulta sitten nukahdin.

Olo alkoi onneksi iltaa kohti kohentua ja vatsakin asettua. Sen sijaan seuraavan yön aikana mies alkoi oksennella ja ripuloida. Ja onnistui kirittämään kuumeenkin melkein 39 asti.

Ollaan siis oltu molemmat käytännössä koko viikko kotona enemmän tai vähemmän sängyn- tai sohvanpohjalla, ellei sitten vessassa. Suurimman osan ajasta niin väsyneinä, ettei olla telkkariakaan jaksettu katsoa. Onneksi tälleen loppuviikosta alkaa jo olla valoa tunnelin päässä.

Liiallisiin yksityiskohtiin menemisen riskilläkin mainittakoon, että vatsa alkoi lekurin jälkeen voida niin hyvin, etten saanut näytettä (tehtyä) vietyä labraan ennen kuin vasta tänään. Tulokset tulevat vasta ens viikolla. Sain taottua päähäni, että tulehdusarvot on tosiaan todella matalat, mun vointi on jo todella hyvä ja salmonellaakaan ei juuri koskaan esiinny Suomessa.

Tämä mielessä googletin vähän ja sain pientä mielenrauhaa myös siitä, että ilmeisesti tuollainen bakteeritulehdus ei myöskään ole automaattinen sikiön kuolema ja raskauden loppu.

Kaiken tän keskellä tässä on ollut kuitenkin sellaista voipumista, uupumista, väsyneisyyttä ja huolestuneisuutta, etten ole mitään jaksanut kirjotella.

Sen sijaan raahauduin tänään kuitenkin perhevalmennukseen, en halunnut TAAS missata. Valmennus oli musta ihan hyvä - tähän aiheeseen liittyen kaikki tieto on tervetullut. Mukavan vapaa tilaisuus, vaikka suurimman osan ajasta päässä vaan pyöri ja toivoin olevani kotona sängyn pohjalla.

Tikun samalla pissan ja proteiinit - yllätysyllätys - tikussa kevyesti plussa. Eli näytettä labraan. Taas. Tää olis nyt jo kolmas .. vai neljäs (lievä) proteiininarahdus tikusta ja aina osottautunu vääräksi hälyytykseksi. En oo nytkään kauhean huolissani.

Tähän voi kyllä sanoa, että onneksi toi lapsi on niin eloisa, ettei ole juurikaan tarvinnut huolestua, että onko siellä vatsassa elämää vielä.

Olisi vissiin pitänyt koputtaa puuta kovemmin, kun oon kertonut kaikille miten helposti raskaus on sujunut ja kaikki ollut niin mukavaa ja iisiä.

Ainiin, lisäksi. Paino romahti kahdessa päivässä neljä kiloa. Vähän turhan paljon, erityisesti näin raskauden aikana. Eiköhän toi tosta äkkiä palaa, kun päästään taas normaaliin ruokavalioon...