Käytiin lapsen kanssa ensin aamupunnituksella neuvolassa. Paino vaikuttaa nousevan tasasesti ja hyvin, mutta teki silti mieli käydä ottamassa pieni varaslähtö ennen maanantain virallista neuvolaa. Ja niin, hyvältä näytti edelleen. Ja kaksistaan autoilukin sujui varsin hyvin, mitä nyt menomatkalla punaset valot aiheutti kärttyisyyttä kuskin lisäksi myös kuljetettavassa.
Neuvolan jälkeen otettiin pieni pikaruokailu kotona ja jatkettiin vaunulenkille keskustaan. Siinä kävellessä ja banaani-tyrni-gojimarja-smoothieta juodessa (oon alkanut harkita mukitelineen ostamista vaunuihin..) kyllä tuli sellainen olo, että on tämä oikeastaan aika lomaa. Käväsin Forumissa ja Kluuvissa, Bodyshopissa ja Eat&Joyssa. Ja siinä Bulevardia pitkin kotiin kävellessä ajattelin, etten ehkä koskaan halua muuttaa pois keskustasta.
Toisaalta. Ängettyäni vaunut kotiin huokasin miten mukavaa olisi voida jättää laps raittiiseen ilmaan terassille. Tai edes parvekkeelle.
No, hyisen talven tullessa varmaan se onkin jo sitten mahdollista.
Täytyy sanoa, että tässä lapsen kanssa päivien viettämisessä on vielä vähän opettelua. Tänään piti syödä keittoa lounaaksi, mutta laps vaati ruokaa HETINYT, joten keitot jäi keittämättä. Sen sijaan leipää oon syönyt aamupalaksi, välipalaksi, lounaaksi, illalliseksi..
Tuntuu, että lapsen nukkumahetket menee Muissa Tärkeissä asioissa (kuten koneella / siivotessa) ja lapsen hereilläolohetket menee, no, lapsen kanssa. Koska äidit ehtii syödä? Ja siis tavallaan se ongelmahan tässä on siinä, että vetäsen nälkääni kiireesti sen leivän ja sitten jos jostain ihan oikea syömähetki siunaantuu, niin sitten ei enää ole oikeastaan nälkä.
Pari kuvaa meidän elämästä.
 |
| Leikkikaaren alta yllätetty pupu. |
 |
| Facepalm |
Minä olin kuvitellut vierailevani pojan kanssa kaksistaan vanhempieni luona 200 km päässä, mutta kirpputorireissulta 5 km päästä huutavan pojan kanssa palatessa totesin, että taitaa olla parempi jättää väliin. :) Kaksi kertaa ollaan nyt ajeltu heidän luokseen ja poika on nukkunut koko matkan, mutta entäpä jos juuri sillä kaksistaan matkustettavalla reissulla hän kieltäytyykin nukkumasta ja nostaa metelin. :( Viime viikonloppuna 300 km mökkimatkalla poikettiin välillä katsomaan äitini vanhaa tätiä sairaalassa ja viimeiset 150 km oli yhtä piinaa. Sain käyttää kaikki viihdytyskeinoni ja olin kotiin päästyämme aivan uupunut. Autossa kun ei voi ottaa poikaa pois istuimesta, vaikka hän kuinka ilmoittaisi olevansa totaalisen kyllästynyt istumaan siinä...
ReplyDeleteJoo, toi on aina vähän tuuripeliä nukkuuko lapsi vai huutaako. Meillä on mennyt n. 75% nukkuen, 20% huutamisen rajamailla ja 5% oikeasti huutaen. Onneksi meidän muutamat kaksistaan tehdyt reissut on sujunu suurinpiirtein mallikkaasti :)
DeleteJa se on just toi hankaluus, miten viihdyttää lasta, joka ei halua istua turvakaukalossa? Siinäpä kysymys..