Isomman unirytmi alkaa olla ihan kauhee. Thank god nykyään sen voi taas jättää itsekseen välillä sänkyyn piehtaroimaan (eli yleensä myllää peitot ja sotkee kaikki vaivalla asetetut sivuvaunun lakanat / viltit). Toivoisin kuitenkin, että uni tulisi vähän aiemmin kuin puoli yhdeltätoista (kuten tänään).
Sentään voidaan laskea, että onnistuin - nukutin lapset yksin. Mies Lontoossa vähän valmistelemassa kotia ja vaikka mummu on täällä auttamassa, nukutushommiin kelpaa vain äiti. Ja kyllä, tulee välillä epätoivon hetkiä, kun istun sängyllä, pienempi sylissä parahtelee epämukavuutta (kuplia mahassa?) ja isompi ei saa unta, vaan voimistelee ja yrittää löytää paikkaansa sylistä, jonka joku muu on jo vallannut.
Menee toistoksi, mutta kaikenkaikkiaan olotilat on tosiaan tasottunu ja henkinen tasapaino (sikäli kun tässä puklunhajuisessa, univelkaisessa elämässä sellasta on) on, noh, tasaisemmassa painossa. Ilmeisesti se HUSUKEn käynti pelotti ja jännitti tosi paljon, koska sen ollessa nyt ohi ei tunnu olevan enää mitään hätää. Pienempi tuntuu voivan hyvin ja kaikki on juuri kuten pitääkin.
In other news: pienemmältä bongattu ensimmäiset selkeesti tarkoitukselliset hymyt. Lisäksi käytiin poliisiasemalla pistämässä sille passi hakuun. Sai ensimmäisen tippansa D-vitamiinia. Isompi taas halusi oman sängyn. Vaaleanpunaisen. Omaan huoneeseen. Ostettiin sellanen ja se nukkui siinä ensimmäisenä yönä pari tuntia, kunnes heräsi ja kävin hakemassa sen meidän väliin. Sen jälkeen on ei ole sängyssään halunnut nukkua.
Oh well. Ainakin sillä nyt on se oma sänky, johon siirtyä kun on valmis.
Olo on äiti. Vain vartti heräämisestä ja mun maidosta tahriintuneessa yöpaidassa on tuoreet puklut, pissat ja kakat. Isompi juoksee pelkkä pyjamanpaita päällään pitkin kotia, julistaa haluavansa leeeeeipäjuustoa ja mä mietin haavi auki haukotuksesta, että miksiköhän se huuteli keskellä yötä, ettei halua kukkia. Pienempi ähisee käsivarrella ja haluaa kanssa aamupalaa. Yhtäkkiä heräämisestä on kulunut puoltoista tuntia ja mä yritän muistella olenko ehtinyt käydä aamulla heräämisen jälkeen vessassa.
Illalla omaa aikaa jää ei yhtään tai ehkä puoli tuntia, jonka aikana silmät jo oikeestaan painuu kiinni ennen kuin saa lauseen lo
Voi vitsit, sympatiahalit sinne! Monet jutut on kuin suoraan meidän elämästä, mm. noi unijutut. Pojan nukahtaminen on myös vaikeutunut ihan yhtäkkiä, nukuttamista kestää usein sen 1,5h.. (Kai se on tää muuttunut arki pikkusiskon myötä, toivottavasti on ohimenevää.) Ja sitten joo nää päikkärikiukut.. Miten teillä muuten nukutaan päikkärit, onko nukahtaminen silloinkin vaikeaa?
ReplyDelete- unae
Ihanaa vertaistukea <3
DeletePäikkärit menee meillä onneks ihan ok, just kuten ennenkin: isompi rattaisiin ja kävelylle. Nukahtaa viidessä minuutissa ja nukkuu tunnin +- vartti.
Tänä iltana isompi nukahti vajaassa tunnissa, jes! On se kyllä niin, että aamun heräämisaika kanssa vaikuttaa merkittävästi. Yöunitarve on kuitenkin nykyään about 10h.
Ja hei, kakkihan on vain vaihetta :)
This comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteSorry Kitty! Kommenttisi putosi 'urpot anonyymit' -kategoriaan. Better luck next time :-)
DeleteThis comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteMoi Kitty, ei onnistunut vieläkään!
DeleteMenepäs nyt miettimään mikä meni vikaan ja vaikkapa ilahduttamaan muita bloggaajia aurinkoisilla kommenteillasi.
Hei!
ReplyDeleteEnnätin lukea tuon Kittyn kommentin ennen kuin poistit sen ja se varmasti osui arkaan paikkaan. Toki blogin pitää määrittelee kommentit, jotka ovat julkisia, mutta ei tuossa ollut mun mielestä mitään noin pahaa.
Teidän vanhempi lapsi on jo sen ikäinen, että hänellä on jo edellytykset nukahtaa itse, mutta tarvitsee siihen opastusta. Ei ole varmaan kenelkekään hyväksi, että nukuttaminen kestää tunti kaupalla. Kannattaa pohtia asiaa ihan oman jaksamisen vuoksi. Suosittelen lukemaan kirjan Unihiekkaa etsimässä. Se on kiihkoton ja antaa erilaisia keinoja. Jaksamista!
Ajattelin jo jättää asian sikseen, mutta vastataan nyt kuitenkin vielä tähän.
DeleteKittyn kommentti oli ikävään, syyttävään sävyyn kirjoitettu, mikä jo yksistään tuhoaa koko asiasisällön, jos sellaista onkaan. Ja valitettavasti tässä tapauksessa ei ollut sitäkään. Tuntematta perhettä, lasta, lapsen nukahtamistapoja tai nukkumisdynamiikkaa on aivan turha ulkopuolisen arvioida, arvostella tai neuvoa (eritoten, jos neuvoja ei ole pyydetty). Tässä on klassinen esimerkki tapauksesta, jossa kirjoittaja olettaa muilla olevan samat arvot ja lähtökohdat kuin itsellä, samanlaiset lapset ja samanlaiset tarpeet. Vaan eihän näin tietenkään ole.
Meidän perhe on tyytyväinen tähän meidän nukkumisjärjestelyyn ja me nukutaan kaikki täysiä, hyviä öitä (mitä nyt uusi vauva sitten tuo muutoksia tähän). Lapsi osaa nukahtaa yöunille ihan hyvin yksin ja itsekseen ja on ollut vaiheita, jolloin nukkumaanmeno on käyny varsin vaivattomasti. Tällä hetkellä maamon ja pupun kuoleman jälkeen (näitä muistellaan edelleen tuon tuostakin), isin pitkien poissaolojen (isiä ikävöi paljon) ja pikkusiskon syntymän jälkeen oon antanut lapselle vähän enemmän siimaa - tosin en kyllä muutenkaan jättäisi lasta makkariin yksin itkemään äidin syliä.
Ei osunut siis arkaan paikkaan. Osui ärsytykseen siitä, että tuntemattomilla ihmisillä on otsaa kirjottaa noin typeriä kommentteja.
Tuntien mun lapsen en tekisi mitään toisin, vaikka saisin mahdollisuuden. Enkä pidä sitä ihanteena, että lapsi siirretään (mahdollisimman pian) nukkumaan omaan huoneeseen vanhempien, eikä lapsen tahdosta. Erityisesti en pidä ihanteena sitä, että lapselle opetetaan että iltasin ja öisin sillä ei saa olla tarpeita tai sen tarpeita ei ainakaan huomioida.
Nyt muotoilit meidänkin nukkumisfilosofian! Itse olen aiemmin sanoittanut ainoastaan, että eläimilläkin poikaset nukkuu turvassa jonkun kanssa, ei yksin. Ja vanhempien sutinoihin käy muukin paikka kuin se sänky, eli ei huolta siinäkään suhteessa, te huolestuneet epäilijät :)
DeleteMinustakin on ihanaa antaa pikkuiselle turvaa myös öisin, eikä se tapauksessamme häiritse mitään. Tapauskohtaistahan tämäkin.
Oikein hyvää jatkoa perheellenne, odotan innolla tuleviakin postauksia.
-Terveisin Nipa
Joo, meillä on tässä elävä kolmiviikkonen todistus, että sänkypuuhat onnistuu muualla kuin sängyssäkin ;)
DeleteAntropogisesti katsottuna se on enemmänkin kummallista kuin tavalista, että lapset nukkuu pieninä yksin. Ihmiset luontaisesti haluavat nukkua (ihan evolutionäärisistä syistä) yhdessä. Ihan kuten (pääosin) puolisotkin haluavat nukkua vierekkäin, niin lapsetkin haluavat tyypillisesti rakkaimpiensa lähellä :)
Mutta toki perheet tekee kaikki kuten parhaimmaksi näkee ja tärkeää tietenkin on se, että kaikki saa nukuttua hyvin.
Kiitos kauniista sanoista!
Okei,eihän siinä sitten mitään jos olette kaikki tyytyväisiä nykyiseen systeemiin! Meistä lukijoista moni varmaan vaan ajattelee eri lailla ja kaipa sekin on sallittua tuoda esille.Mun mielestä koko perhe voi paremmin jos kaikki nukkuvat,vanhemmatkin saavat omaa aikaa jne. En pidä lapsen hylkäämisenä sitä jos häntä johdonmukaisesti ohjataan nukahtamaan temppuilematta.Totta kai nuo mainitsemasi ikävät asiat voivat tilapäisesti vaikuttaa lapsen käytökseen.Onhan teidän elämänne ollut 'aika vilkasta' viime aikoina.Pyydän anteeksi jos loukkasin sinua suorasanaisuudellani.Olen tosin kirjoittanut vain tuon ensimmäisen kommentin joka oli nimimerkillä Kitty.En tiedä kuka on mahdollisesti ollut toinen Kitty jonka tekstin olit poistanut.Hyvää jatkoa koko teidän perheelle!
ReplyDeleteKitty
Toki eriävät mielipiteet saa tuoda esille - kunhan se tapahtuu rakentavassa ja kunnioittavassa ilmapiirissä!
DeleteMeillä nukkumisjärjestys on hyvä, mutta nukkumaanmeno ei nyt ihan ideaalia tällä hetkellä. Oikeastaan nyt mietittyäni se varmaan johtuu siitä, että meillä aamusinkin nukutaan pitkään, mutta nukkumaan oon koittanut laittaa aikasemman heräämisrytmin mukaisesti, jollon uni vain ei tule.
Meillä siis kukutaan ja nukutaan myöhään tällä hetkellä (enkä oo varma onko tämä nyt paras mahdollinen rytmi). Onneksi myöhäset aamut antaa tilaa myös jäädä itse valvomaan lapsen nukahtamisen jälkeen.
Ja johdonmukaista ohjausta toki - esim. vierelläolo sängyssä edellyttää lapselta pää tyynyssä makaamista. Ja vierelläoloa koitan joka ilta vähentää sen mukaan mihin laps taipuu. Mutta huutoon vastataan (ei ehkä sekunnissa, mutta kuitenkin) aina. Anyway, nää on näitä vaiheita, jotka nekin muuttuu kokoajan.
Kiitos että muutit sävyäsi, näin voi keskustella :) Kaikkea hyvää!