Täällä on (ihan odotetusti) ylämäkiä ja alamäkiä. Enemmän ylämäkiä (jotka tässä analogiassa tarkottaa siis niitä positiivisia juttuja), muutama pudotus.
Ylämäki mm. korjattu boileri. Ja se aamu, kun heräiltiin lasten kanssa vasta ysiltä ja sillonkin tosi rauhallisesti ja auringossa käveltiin puistoon. Nappasin kahvilasta laten mukaan, tapasin puistossa tosi mukavia äitejä (ihastelivat isomman vk-haalaria 'oho, onpa kätevä! Mistä tollasia saa?') ja lounasta syötiin kotimatkan varrella kuppilassa. Ja kaikki meni oikein siivosti! Todella voimaannuttava aamu, sellanen ihmetys kun elämä on helppoa ja mukavaa.
Ylämäkiä myös kun miehen sisko lapsineen tuli kaupunkiin ja käytiin niiden kanssa The Shardissa katsomassa näkymiä (oli kyllä hienot!) ja British Museumissa tsekkaamassa souvenir-kaupat ja syömässä aivan törkeen hyvät pubi-hampurilaiset. Lisäksi nyt on kaapeissa Fazerin sinistä ja turkkareita. Pienempi matkusti ihan tyytyväisenä liinassa, isompi rattaissa ja kävellen. Harjoteltiin rattaiden kanssa kulkemista dösässä ja metrossa ja tällä kokemuksella voin sanoa, että dösällä voin lähteä ilman toista aikuista, metrolla en.
Ylämäkeen mentiin kanssa, kun H&M toi vaatepaketin lauantai-iltana klo 19:45 kotiovelle. Siis lauantaina. Illalla. Kotiin. !!
Ylämäkiä ehdottomasti myös tapaaminen yhden suomiäidin kanssa - sen saman, jonka kanssa hengailtiin San Franciscossa. On hirveän helpottavaa, kun täällä on edes muutamia tuttuja. Varsinkin tämmösiä suomalaisia, joiden kanssa jakaa näitä 'siis mitä IHMETTÄ nää meinaa??' -kokemuksia.
Ylämäkiin myös menee isomman pois jääneet (jätetyt) päikkärit, jotka on tehny iltanukahtamisista helpomia ja aikasempia.
Alamäkenä sen sijaan sain sydämenpysäyttävän pienen paniikkiahdistuksen siitä, että oonko kantanut pienempää liinassa väärin ja nyt jotenkin tuhonnut sen lonkat. God bless mun lääkärikaveria, jolle pistin meilin (en normaalisti vaivaisi kavereitani tämmösillä, mutta äidin hirveä hätä ei lue lakia), ja joka vastasi pitkästi ja perustellusti, että ei hätää. Ja kun sanon pitkästi ja perustellusti, se oli siis ALAOTSIKOINUT mulle pistämänsä meilin. Vähän tuli tippa linssiin helpotuksen lisäksi myös toisen vaivannäöstä. Jotkut ihmiset on timantteja.
Alamäkenä myös paikalliset kasvatustavat. Yksi avokäden läppäsy poskelle (3-4-vuotiaalle pojalle) bongattu. Myös pahantuulinen nanny, joka komensi vajaa parivuotiasta poikaa olemaan koskematta ruohikkoon (tai mutaan), kävelemättä vesilammikon äärelle (no koska puistovaatteina oli merkkifarkut), olemaan koskematta, tutkimatta ja kokeilematta kaikkea, mistä saattaisi tulla sotkua. Sallittua oli vain polkea kolmipyörällä, mutta silläkin ainoastaan siellä tasasella, nurmikolle ei saanut mennä.
No, on täällä muunlaisiakin äitejä ja nannyjä.
Alamäkenä myös uutinen, että täällä on kananlihasta löydetty kampylobakteeria. Siis tosi laajasti. Siis kaikissa testatuissa kanapaketeissa oli (en muista kuinka montaa testattiin). Me syötiin kanaa tässä viikolla. Varmaan sinä päivänä, kun boileri meni rikki eikä ollut kuumaa vettä. Kypsensin kanan kunnolla, totta kai, mutta nyt jännitetään vielä pari päivää oliko käsienpesu riittävän tehokasta (bakteerin itämisaika 1-7 päivää). Yh.
No comments:
Post a Comment