2v-4kk-20pv & 3vko-4pv

Lontoossa ollaan ja ihan hengissä. Lento meni hyvin - isompi katsoi Kaapoa ja pienempi nukkui lähestulkoon koko päivän. Taksimatka Gatwickiltä kesti puoltoista tuntia (ehkä päälle?) kun jonoteltiin Lontoon halki. Oltiin tilataksissa, isompi istui miehen kanssa meidän edessä penkkirivillä, minä pienemmän kanssa ihan takana. Puolessa välissä matkaa isompi alkoi kysellä surkealla, väsyneellä äänellä missä äiti on. Silittelin takaa ja pidin kädestä kunnes sammui paikoilleen. Tietenkin herätäkseen täysin, kun tultiin perille.

Purettiin vähän kamoja ja mentiin luvattoman myöhään nukkumaan. Minä vuodesohvalle äitikaipuisten lasten kanssa, mies makkariin - pinnasängyn puutteessa piti keksiä ratkaisu jossa pienempi pääsee mun vierelle, muttei putoa lattialle. Isompi sen sijaan mätkähti yöllä alas. Kolmesti. Onneks olin etukäteisviisaana laittanut pari tyynyä lattialle potentiaaliseksi putoamisalustaksi.

Mä sen sijaan näin unta, jossa isommalle oli tullut todella paha ihottuma ja oltiin viemässä sitä lääkäriin, jollon tajusin yhtäkkiä unohtaneeni pienemmän *jonnekin*. Juoksin hakemaan ja löysin sen kiikkumasta kantoliinassa jonkun oven kulmasta ja juuri ennen kuin ehdin sen luo, se tietenkin luisui liinasta ulos ja putosi lattialle. Fun times.

Mutta siistejä juttuja: vaikuttaisi siltä, että tästä meidän läheltä saa about KAIKKEA. Tässä sadan metrin säteellä on about tuhat eri aiheista putiikkia, Mäkki, KFC, kahviloita, ravintoloita, lastentarvikeliike, pari-kolme ruokakauppaa ja jopa Farmers Market, eli pienimuotonen tori, johon myyjät tulee pari kertaa viikossa myymään (luomu)tuotteitaan. Leivät, vihannekset, lihat jne. Vau!

Vähemmän siistejä juttuja: leikkipuistoja on (odotetusti) harvassa jos sielläkään. En oikein edelleenkään tiedä mitä vanhemmat tekee täällä päivisin lasten kanssa. Jotain drop-in-paikkoja on, perhekahvilan tyylisiä. Mutta siis ulkona, mihin ne menee? Jatkan tutkimuksia...

Omaa aikaa tässä viimeaikoina on ollu about nolla sekuntia. Isompi selkeästi oireilee näitä muutoksia (odotetusti). Varmistelee jatkuvasti ‘missä äiti/isi on’, on ollut herkempi itkemään (kun joku pelottaa tai vaan surettaa) ja haluaa tavallista enemmän syliin. Syö vähän sinnepäin ja vetäsi illalla kunnon iltavillit (tuli itse kertomaan, että nyt on iltavilli) väsymystään ja aikaeroa. Pienempi on vaiheessa, jossa nukkuu päivisin vain (mun) sylissä ja siinäkin vähän pätkittäin. Yöt onneksi (kopkop) menee hyvin, kunhan nukkumaan päästään.

Pienemmällä alkaa tavallisesti iltahyssyttelyaika juuri siinä samoilla hetkillä kun isompi nukahtaa ja sillon kelpaa vain äidin syli, mieluiten jumppapallon päällä. Nukahtaa sitten lopulta samoihin aikoihin mun kanssa. Eilen mulla oli tavote saada sen verran omaa aikaa, että pääsisin illalla suihkuun. Didn’t happen. No, suihkuun tänään aamupäivästä, mutta siinäkin oli koko perhe yleisönä paikalla (isompi halusi seurata mihin menin, mies pienempi olallaan pidättelemässä isompaa, ettei kastelisi ihan kaikkia vaatteitaan).

No, kyllä mä odotinkin, että ekat kuukaudet on täyttä kaaosta :D

Eli postauksissa odotettavissa entistä harvempaa tahtia for now (tänään sentään pitäisi tulla netti kotiin).

Mies viimestä viikkoa lomalla, maanantaina alkaa työt. Tavallaan odotan oikean arjen alkamista, tavallaan oon ihan kauhuissani. Mut hei hiiop ja ilon kautta eteenpäin!