Lentoliputkin nyt ostettu, maksoi 30e/naama (!!). Lähtöpäivä 18.11. Susi, lammas ja kaalinpää lähes ratkottu - jos nyt sitten oma turvakaukalo ja taksi, jossa myös isommalle istuin. Toivotaan, ettei pienempi protestoi koko tunnin matkaa kotiin (autoilu Lontoossa näemmä vähän hidasta).
Ollaan koitettu nähdä KAIKKI kaverit vielä ennen lähtöä. Totta puhuen se on ollu vähän väsyttävää (vaikka tietty vallan ihania ihmisiä) ja isompi on mennyt ihan vähän pitkin seiniä. Ehkä se on kanssa tää kaikki muukin, pikkusisko ja vähän vähemmälle jäänyt ulkoilu ja pari muuta syytä, mutta tuntuu että isomman energiamäärä on tuplaantunu. Ja se näkyy kanssa iltanukahtamisissa.
Joskus kesällä nukahtamiset meni tosi jees ja sitten taas sen jälkeen ei enää mennyt. Oon aika clueless mitä kokeilla seuraavaksi, koska en nyt vaan millään haluaisi maata joka ilta puoltatoista tuntia pimeessä huoneessa isomman seurana. Varsinkin kun toi pienempi selkeesti haistaa jos liikahdan puoltatoista metriä kauemmaksi siitä ja alkaa protestoida.
Elämä HUSUKEn jälkeen on ollut tasaista ja paljon vähempihuolista. Käytin pienempää neuvolassakin tässä (en jaksa tsekata ja otan nyt sen riskin, että kirjotin tästä jo. Aivotoiminta ameeban tasolla, you know). Oli ohittanut syntymäpainonsa kauniisti ja kaikki oli mitä ilmeisimmin oikein hyvin. En nyt sanoisi, että ollaan oikeasti päästy arkeen kiinni, mutta ainakin olotilat on tasottunu kovasti. Mitä nyt näitä univelkasia väsymyshetkiä, kun juuri nukkumaanmenon hetkellä pienempi päättää, että eikun nyt olisi hyvä aika olla virkeä ja hereillä.
Come to think of it, kello on puoli kakstoista. Pienempi nukkuu. Voitaisiin siirtyä suoraan tästä sänkyyn jatkamaan unia, paitsi että sen vaippa pitäisi vaihtaa. Veikkaan, että vaipanvaihdon jälkeen ei ihan heti taas unille päästäkään. Varmaan voisi pistää samatien jakson Suitsia tulille. Jahas nyt se heräskin ihan omia aikojaan.
 |
No comments:
Post a Comment