No nyt kuulkaa! Isompi on saatettu onnistuneesti päiväunille ja pienempi nukkuu liinassa. Mies lähti aamupäivällä käymään töissä. Eli koti on rauhallinen paikka, jossa VAIN MINÄ olen hereillä! Keittiö on riittävän siisti ja pyykkejä ei loju ympäriinsä! Lelut on lelulaatikossa! Lattialla on vain vähän muomailulahan murusia! Tadaa, superäiti kuittaa!
(Okei, no nyt tää pienempi alkoi ähistä....)
Me oltiin tänään muskarissa. Siis voi kyllä! Oon nyt ollut täällä ihan oma itseni ja pysäyttänyt tosta noin vain meidän kodin ohi kulkevan äidin kahden pienen lapsen kanssa ja kysynyt notta MOI, missä täällä on hyviä leikkipuistoja. Tää tyyppi olikin ruotsalainen (asunut kyllä jo pidempään Lontoossa) ja osasi vinkata hyvän puiston. Sen lisäksi kertoi, että kadun toisella (eli suoraan vastapäätä meidän kotia) on perjantaisin muskariryhmä, johon Voi Vaan Mennä. Maksaa muutaman punnan, mutta kävele sisään vain. Ei tarvitse sitoutua mihinkään.
Muskarissa oli tosi kivaa, isompi jaksoi olla aktiivisesti ja innoissaan mukana koko sen kolme varttia ja hymyili vielä lopuksikin. Vaikka kaikki oli tietty englanniksi. Vetäjä oli viisissä-kuusissakympeissä nainen, joka siirtyili kitaran kanssa sujuvasti biisistä toiseen ja soitteli toiveita (mm. Supercalifragilisticexpialidocious) tosta noin vain. Mennään uudestaan. Sanoinko: kadun toisella puolella!
Speaking of oma itseni: kävin (again, kadun toisella puolella!) pikasesti lähikaupasta (sellanen elintarvikekiska slash apteekki slash alko. Myyvät myös esim. pattereita) hakemassa jädeä. Mulle tarjottiin mainos jostain nelikymppisille tarkotetusta sairasvakuutuksesta. Kysyi sitten mun ikää ja totesi pettyneesti, että ei olekaan ihan vielä ajankohtaista. Fine, mullei ollu meikkiä, mutta en nyt arvannu ihan nelikymppiseltä näyttäväni... Kellään ryppyvoidevinkkejä??
Löydettiin se ruotsalaismamman vinkkaama puisto ja menin jälleen täysin sumeilematta kyselemään yhdeltä toiselta äidiltä siellä lisää puistovinkkejä ja tällä kertaa tyyppi olikin sitten ranskalainen. Ja tosi mukava. Tarjosi vielä meiliosotteensa myöhempää kontaktointia varten.
Puistossa oli jännä katsoa miten erilainen tää pukeutumiskulttuuri täällä on. Lapsilla oli pääosin farkut jalassa ja suurin osa näytti suoraan jostain lastenvaatekatalogista ulos astuneilta. Ja sitten oli meidän lapsi Ticketin haalari, Reiman pipo ja saappaat jalassaan. Sama muskarissa - yhdelläkään lapsella (onneksi ei siis myöskään isommalla) ei ollut verkkareita jalassa, vaan kaikilla hametta, boleroa, hörsöä, neuletta, farkkua jne. Mä muistelen, että Suomessa muskarissa oli vähän erinäköstä porukkaa.
Että on niitä kulttuurillisia eroja kaikenlaisia! Kuten yksi kaverini sanoi, usein se kulttuurishokki tulee niistä pienimmistä jutuista. Kuten siitä, kun yritin ostaa suklaata ja tulikin tämmöstä:
Ostettiin muuten ystävän suosituksesta tämmönen laite (vempele, joka kohisee tai pitää sydämen lyöntejä muistuttavaa ääntä. Tarkoituksena luoda turvallinen ääniympäristö vauvalle nukkuessa). Testattiin vähän kohinaa ja äkkiseltään auttoi ainakin vähän pienemmän uniin. Sitten piti lopettaa, kun isompi alkoi itkeä, että ääni pelottaa.
Isompi-parka. Sanoi tossa kokeilevasti, että äiti tykkää minusta...? Johon minä että tottakai tykkää ja rakastaa ja monta pusua päälle. Oli tyytväinen tähän ja totesi itselleen äiti rakastaa minua.
Oon halaillut ja pussaillut (ja kertonut kuinka paljon tykkään ja rakastan) isompaa viime aikoina kyllä tavallista enemmän, mutta toisaalta viime aikoina on ollut myös hirveästi kaikkea muuta mitä on pitänyt tehdä ja sen puitteissa huomio on jakautunut. Ja tietty isompi on viettänyt tavallista enemmän aikaa isin ja mummun kanssa. No, onneksi vain väliaikaista. Pian ollaankin sitten päivät aikalailla kolmisin, me and the kids.
Pienempi on selkeesti kasvanu. Silmät on isommat ja entistä tarkkaavaisemmat. Iho on sileämpi. Vaippaihottumakin tuli ja meni (no, ei liity ikään varsinaisesti). Päivällä on välillä pitkiä, virkeitä ja tyytyväisiä hetkiä. Yöllä herää kerran syömään (en voi uskoa tätä itsekään). Koko keho on kokenut muutoksen ja on nykyään paljon jäntevämpi. Hymyilee leveästi toisinaan.
Huomenna on viikonloppu. Sitten mies menee töihin. Siitä se sitten alkaa!
p.s. En mä ihan loppuun asti saanut päikkäreiden aikana kirjotettua..
Voi kun ihana kuulla, että siellä alkaa arki rullaamaan kivasti! Ja tuo muskarihommaon aaivan huippu! Meillä on täällä samanlainen "tule ilman ennakkoilmoittautumista"-muskari ja toimii loistavasti. Siellä tosin ei ole noin eläväistä kitaristimammaa, mutta lapset on kotoisaati collareissa ;)
ReplyDeleteToivottavasti teidän isompi keisarinna;) tuntee olonsa pian kotoisaksi ja muistaa taas ilman varmisteluja, että on yksi maailman rakkaimmista.
Mukavaa joulun odotusta teidän perheelle!
Suomestakin löytyy tommosia walk-in-muskareita? Hienoa! Siinä missä ne on tietty ikäviä vetäjille, kun ei oo sitoutunutta kävijäkuntaa, niin tälleen kävijöille se on tietty kiva, kun voi vaan mennä hetken mielijohteesta. Mennään muuten huomenna yhteen toiseen vastaavaan. Jee :)
DeleteHeh, oon välillä nauranut, että toivottavasti se keisarinna-läpän alottanut anonyymi lukee vielä näitä kommentteja :D Mä uskon, että isompi kyllä saa taas kuppinsa täyteen huomiota kun jäädään tänne kolmisin lasten kanssa. Se on kyllä sinällään vähän "haastavaa", kun se ei välttämättä itse ilmota jos kokee jäävänsä huomiotta, vaan aikuisen täytyy itse muistaa tarjota useammin huomiota ja syliä kun se lapsi pyytää.
Mukavaa joulunodotusta kanssa teille, siellä on ilmeisestikin jo luntakin. Täällä taitaa olla turha haaveilla valkeasta joulusta :-)
Sen kerran kun kommentoin, niin on pakko mainita toi keisarinna-juttu. Se kun oli niin mainio! Miten moneksi meitä onkaan, hoh. Rakkaat keisarinnat <3
DeleteMutta niin, sun kirjoitusten perusteella veikkaan, että siellä on eräs äiti-ihminen tuntosarvet törröllään esikoisen huomionkaipuun varalle. Meille on täällä toinen lapsi keväällä tuloillaan, niin on erittäin mielenkiintoista lueskella, kuinka homma siellä sujuu ja kerätä idoita pankkiin :)
Sitten komenntia tohon sun seuraavaan kirjoitukseen, että wau wau, kun on noin paljon eri aktiviteettimahdollisuuksia noin hurjan lähellä! Kelpais! Toivottavasti löytyy lapselle ne omimmat harrastusjutut :)
Sullahan on lähtenyt tosi mukavasti sujumaan siellä. Heti muskarit ja uusia tuttavuuksia :) Muistelin, että suunnittelit lopettavas jossain vaihees isomman päikkärit, mut ilmeisesti päätitkin jatkaa, mikä siinä olikaan tausta, kun mietit lopettamista ja nyt jatkatkin? Meillä 2 v ei enää nuku ja jos joskus nukahtaa, niin yönunet menee heti ihan plörinäksi ja klo 23 vasta saadaan nukkuun.
ReplyDeleteIkäkommentista vielä, tuossa kuvassa ainakin näytät 20 vuotiaalta :) Mulla on vielä pahempi kokemus, olen 35 ja mua luultiin 55+ vuotiaaksi. Se oli kyllä niin suuri järkytys. Siihen olen valitettavasti tottunut, että mua luullaan aina reilut 5 vuotta vanhemmaksi, siis on luultu jo ala-asteelta asti, mutta toi 20 v oli jo vähän liikaa meikäläisellekin...
Joo, hätä keinot keksii, jotenkin sitä on saatava arki kasaan :-)
DeleteTosi hyvä toi päikkärikysymys. Me ollaan jatkettu päikkäreitä, koska laps on nukahtanut niille kuitenkin aina niin nopeasti ja helposti. Ja mä olen jotenkin ajatellut, että mitä vanhemmaksi laps nukkuu päikkäreitä, sen parempi se on sen kehitykselle. Tai jotain. Ja lisäksi päikkärit on ollu ihan tervetullut aika mulle itselleni ;)
Tän kommentin jälkeen aloin nyt taas miettiä asiaa uudestaan ja kun nyt ulkona satoi eikä meillä ollut vaunuihin sadesuojaa, päätettiin kokeilla päikkäritöntä päivää. No, tällä hetkellä tuloksena se, että laps jaksoi päivän ihan mainiosti ja nukahti puoli ysiltä unille. Pidettiin päikkäriaikaan 'hiljainen aika', jollon ohjattiin laps leikkimään hiljaisesti omia leikkejään (vaihtelevalla menestyksellä) ja pistettiin valoja himmeemmälle. Voi olla että tästä tulee oikein hyvä käytäntö :)
Haha, toi kuva on kyllä rehellisesti joitain vuosia vanha .. ehkä neljä? Mutta koen näyttäväni ihan samalta! Jos joku luulee kolmevitosta yli 55-vuotiaaksi, niin sitten on kyllä vikaa vain luulijassa! Joitain vuosia sinne tai tänne, mutta ei kukaan täysjärkinen arvaa noin pieleen :D (mä olen btw 33) Eli ignoreen vaan moiset :)