Muuttomiehet tuli ja vei meidän kamat eilen. Lähdettiin kamojen poistuttua kyläilemään miehen siskolle ja vielä vähän pelko ahterissa mitä jäi vaikka olis pitänyt mennä ja mitä meni vaikka olis pitänyt jäädä. Paljon kaikenlaista jäi kotiin tarkoituksella, vain osa kamoista sai lontoohyväksynnän (loput jäi kotiin miehen vanhempien hoiviin).
Koti on tyhjä ja kaikuisa. Auto on myyty ja jo poissa.
Käytiin nyt vielä eilen neuvolassa pienemmän kanssa. Painoa oli tullut 600g kahdessa viikossa, nyt mennään jo 4400g tienoilla. Pituutta terkka mittasi -0.5cm. Naureskeli, että ei ole ensimmäinen kerta kun saa lyhyemmän mitan neuvolassa kuin synnärillä. Vauvojen pituusmittaus ei kuitenkaan kauhean eksaktia tiedettä. Mä kyllä väitän tämän kasvaneen pituuttakin, painonnousun olen kyllä mäkin huomannut.
Tänään vikat pakkaukset, taas pakastepitsaa ja nyt koneessa menossa. Aamulla heräsin pieneen muutosvastarintaan: en halua lähteä ja jättää kaunista kotia! Laps mietiskeli, että muuttomiehet unohtivat ottaa suihkun.
Skoolattiin kuitenkin koneessa pieni skumppa muutolle. Vähän kyllä mietin mikä hulluus sai mut taas altistamaan itseni ja perheeni lentämään täysin ihmisen luonnolle vastaisesti kilometrien korkeudessa halki taivaan. Lentoemo tuli ystävällisesti kertomaan mitä tehdä jos tulee pakkolasku veteen. Ggnnhh.
Mulla olisi joulukuun puolessa välissä jälkitarkastus, ajattelin tulevani tyttöjen kanssa Suomeen kolmisin. Nyt en oo varma. Okei, selvisin yhden kanssa .. mutta kahden?? Vaikea kuvitella. Vaikka isomman saakin olemaan vähän aikaa aloillaan kuplamuovin kanssa (voi sitä riemua kun oppi poksauttelemaan).
Elämä vähän muuttuu taas. Josko nyt arki vähän tasottuisi.
Skoolattiin kuitenkin koneessa pieni skumppa muutolle. Vähän kyllä mietin mikä hulluus sai mut taas altistamaan itseni ja perheeni lentämään täysin ihmisen luonnolle vastaisesti kilometrien korkeudessa halki taivaan. Lentoemo tuli ystävällisesti kertomaan mitä tehdä jos tulee pakkolasku veteen. Ggnnhh.
Mulla olisi joulukuun puolessa välissä jälkitarkastus, ajattelin tulevani tyttöjen kanssa Suomeen kolmisin. Nyt en oo varma. Okei, selvisin yhden kanssa .. mutta kahden?? Vaikea kuvitella. Vaikka isomman saakin olemaan vähän aikaa aloillaan kuplamuovin kanssa (voi sitä riemua kun oppi poksauttelemaan).
Elämä vähän muuttuu taas. Josko nyt arki vähän tasottuisi.
Voi hurjaa! Ei oo blogger taas näyttänyt sun uusia posteja, mitä lie temppuilee. Hyvää alkavaa uutta elämänvaihetta! Kyllä se siitä taas arjeksi muuttuu, jos ajatus helpottaa. :)
ReplyDeleteKiitoksia ja helpottaa, todellakin :D
DeleteOnnea uuteen elämään uudessa maassa.Ootte kyllä rohkeita!
ReplyDeleteMyittekö talonkin pois Suomessa? Onko teillä mitään ajatusta jäättekö lopullisesti Englantiin vai onko vaan tilapäinen juttu? Alle kouluikäisten kanssa tuo ulkomaille muuttaminen on jossain mielessä vielä helpompaa kun ei tarvii ajatella kouluja tms.
Kiitos! Talo tosiaan jäi vielä sijoilleen, miehen vanhemmat vuokrasi sen kun ovat muutenkin tässä etsineet asuntoa pk-seudulta. Teki kyllä kaiken noin tuhat kertaa helpommaksi. Onneksi ei tarvi miettiä kouluja vielä - tosin täällähän lapset laitetaan joskus 4-vuotiaina jo kouluun (tai 'kouluun'), että ellei tiedä varmasti palaavansa ennen kouluikää, tarvii varmaan noitakin miettiä.
DeleteJa kyllä meitä (mua!) pelottaa! :)
Superisti tsemppiä ja pitkiä hermoja asioiden setvimiseen uudessa ympäristössä :) Ehdottomasti olalletaputtelun paikka itsellesi että uskalsitte lähteä, on tuo niin hieno tilaisuus!
ReplyDeleteJa hyvin se lento varmasti menee kahdenkin tytön kanssa kun pienempi pysyy aloillaan kuitenkin Tää oli muuten viime neuvolassa viikko sitten 4.2kg joten varmaan aika samankokoiset on meidän tytöt nyt ^_^
(niin ja kirjotin kaks kertaa pitkän vastauksen kännykällä siihen lukujuttuun vielä mutta se ei nähtävästi oo tullut kummallakaan kerralla perille saakka -.-)
Iiiiisot kiitokset tsempeistä!
DeleteMua ei lentäminen niin pelota, mutta ne lentokenttäselvitykset, kun toi isompi tuppaa olemaan aika muurahaiset housussa ja pienempää ei tietty voi missään välissä laskea oikein mihinkään.. Noh, katsotaan, ehkä mä tässä vielä rohkaistun! :)
Teillä taitaa olla sirompi typykkä kuin tää meidän kolmeviikkonen ;)
Muakin kiinnostaa, että mitä teidän talolle tapahtuu? Entäs pojan neuvola, vai siirtyykö hän paikallisten palveluiden pariin?
ReplyDeleteKokeilen vastata puhelimella, saas nähdä tuleeko tästä mitään... Ensinnäkin meillähän on siis kaksi tyttöä eikä yhtään poikaa :-)
DeleteMe ollaan ensimmäinen vuosi suomen sosiaaliturvan alla ja sovittiin neuvolan kanssa että tuon pienempää tänne suomeen neuvolakäynneille, mutta en ihan niin tiheästi kuin normaalisti. Täällä ei ole samanlaista neuvolasysteemiä kuin suomessa, täällä vanhemmat seuraa kasvua ja kehitystä itsenäisesti ja vie lapsen lääkäriin jos löytävät aihetta.
Talo jäi, se meni vuokralle miehen vanhemmille, jotka muutenkin etsivät asuntoa pk-seudulta. Eli vähän turhankin convenient ;) tosin jos täällä pidempään ollaan niin myyntiinhän se menee.
Muahahahaa :D Mistä ihmeestä mä revin ton pojan :D
DeleteJoo, brittisysteemi on hiukka eri. Siellä ei mm.mitata vauvoja ennen kuin ne osaa seistä, koska tulokset on niin epäluotettavia. Punnitaan vaan.
Joo, näin mä olen kanssa kuullut. Ja mun mielestä ihan fiksua toi mittaamattomuus vielä tässä vaiheessa. Sentti on kuitenkin suhteellisesti iso kasvu, mutta toisaalta vain pieni heitto, jos esim. polvi on koukussa tms. Tuntuu vähän hölmöltä tää suomisysteemi :)
Delete