Friday, December 9, 2011

rv11+4

Ohhh, ultra meni upeasti, kaikki oli pikkuisella hyvin. Eikä sitä voinut kun maata siinä kyyneleiden vieriessä pitkin poskia, kun se siellä venytteli ja potkiskeli ja kurotteli ja jäi nukkumaan pienet kädet suun lähelle. Voi että! <3

Miehellekin se oli sitten kuin olikin myös koskettava tilaisuus. Ei sitä vaan tiedä mitä odottaa ja miten se iskee, kun näkee ihan oikean pienen otuksen siellä. Ja oikein hätkähdin, kun aluksi se oli melko paikoillaan ja sitten yhtäkkiä vähän potkas itseään liikkeelle. Huh!

Sitä on nähnyt muiden ultrakuvia, mutta sitä ei tajua miten paljon selkämmin sen kuvan näkee siinä ruudulla itse toimenpiteen aikana. Ne otetut 'valokuvat' on kuitenkin melko suttuisia. Mutta ihania muistoja!

Ehkä se kertoo jotain, että jokainen kappale tässä postauksessa loppuu huutomerkkiin :)

Ja onhan se niinkin, että kun näkee sikiön noin konkreettisesti, sitä alkaa tuntea ihan käsittämättömiä rakkauden tunteita. Siellä se meidän pikkuinen.

Eli kaikki meni ihan loistavasti, hyvissä mitoissa oltiin, laskettu päivä ei muuttunut, niskaturvotus todella pientä, kaikki raajat löytyi ja pää oli hyvänmuotoinen.

Kävi myös ilmi että oon laskenut raskauspäivät väärin. Eli jos menkat on alunperin alkanut tiistaina, niin se on päivä 1 (eli tyyliin 0+1). Ja tänään on siis 11+4, eikä 11+3. Onneksi vain pieni laskuvirhe, mutta näin pitkälle päästiin ennenkuin tämäkin kävi ilmi :)

Voi tätä onnea!

7 comments:

  1. tuleva täti liikuttui just kovasti, pelkästä tästä tekstistä (ja koska osaa kuvitella ja muistaa omansa). ihanaa <3 <3 joko saan kertoa pienoisen tuleville serkuille?

    ReplyDelete
  2. Onnea kovasti! Itkuhan siellä väkisinkin tulee.

    ReplyDelete
  3. eka ultra on kyllä sellainen kokemus ettei sitä ikinä unohda ja varmasti miehetkin liikuttuu:)

    ReplyDelete
  4. Joo-o, on se niin että mitä tahansa muut sanoo, sitä ei voi kuvitellakaan ennen kuin on siinä tilanteessa ihan itse :)

    ReplyDelete
  5. Meillä oli eilen myös tuo ekan kolmanneksen ultra (12+6), ja samoilla fiiliksillä tultiin pois, nytkin vielä hymyilyttää kokoajan! Ja aika lailla myös konkretisoitui ajatus siitä että on siellä mahassa joku.

    ReplyDelete
  6. Hei kivaa Tuuletko, oot ihan samoilla nurkilla siis :)

    ReplyDelete
  7. Mä oon vissiin jotenkin sössinyt tuon nimimerkki-jutun, blogissa kuljen siis nimellä TuuliaK, mutta en vaan tajua miten sen saisi myös tuohon WP-kirjautumiseen.

    Mutta joo, oli kiva löytää sun blogi ja todeta että aika samoissa mennään :)

    ReplyDelete