Muhun on alkanut nyt iskeä (jokakeväinen) ostovimma. Tekis mieli shopata itelle vaatteita, typylle vaatteita, raidata läpi kaikki verkkokaupat ja ties mitä. Löysin jostain verkkokaupasta Desigualin mekkoja (siis Desigualin! <3) alessa (siltikin tietty varsin kalliita) ja vaikka sain hillittyä itse, enkä tilannut, pakko oli käydä pistämässä virtuaaliseen ostoskoriin ja sitten äkkiä sulkea sivusto ennen kuin syöttää luottokortin numeron.
Lisäksi törmäsin Heinän blogissa aivan älyttömän ihanaan kauppaan, joka myy lasten vaatteita (naistenkin vaatteita sieltä löytyi, tosi kivoja). Kattokaa nyt näitä!
 |
| http://www.meandi.se |
Kuinka älyttömän söpöt! Onneks kuitenkin kävi ilmi, että noita voi tilata vain jonkun designoidun myydän kautta, eli ei ole normaali verkkokauppa. Sen verran laiska oon kuitenkin (vielä) tässä shoppailuhimossani, etten jaksanut alkaa nähdä vaivaa.
Jotain kautta päädyin myös tänään katselemaan Vaukirja.fi -sivustoa ja pohtimaan pitäiskö liittyä johonkin lasten kirjakerhoon, josta saisin kivoja, pehmeitä kirjoja meidän typylle. Siinä sitten ihan kyynelsilmin jo ehdin kuvitella sitä, miten yhdessä sitten katsotaan kuvia ja jutellaan ja luetaan kirjaa ja niisk.
Se on hassua miten kaikkia asioita ehtii tässä vaiheessa jo miettiä. Asioita, jotka oikeasti kuitenkin sijottuu vuosien ja vuosien päähän. Kuten miten lapsi opetetaan lukemaan. Minkälaiset rajat sille laitetaan, kun se on teini-ikänen. Mistä kaikesta sen kanssa jutellaan. Ja sitten vähän lähempänä tulevaisuutta, mutta silti kaukana: mihin päiväkotiin se laitetaan? Vai perhepäivähoitoon?
Musta tuntuu, että oon altistunut vähän liikaakin kaikelle sille kohulle ja kritiikille mitä päiväkodit ovat saaneet osakseen. Jos nyt kuitenkin rationaalisesti ajatelleen ei ne nyt NIIN kamalia voi olla ja monet maailman lapset joutuu viettämään päivänsä paljon, PALJON kamalemmissa paikoissa (kun nyt vähän pistetään perspektiiviä). Mutta koska mulla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa melko paljon lapsen elämään täällä meidän hyvinvointivaltiossa, niin kyllä sitä pohtii mikä nyt ihan aidosti olisi sitten paras paikka vekaralle siinä vaiheessa kun sen hoito pitää jättää vieraiden käsiin?
Tämän hetkinen konsensus nyt kuitenkin on, että ensimmäinen vuosi kyllä menee kotona. Sitten voidaan alkaa miettiä niitä päivähoitoja.
Käsittämätöntä ajatella, että oon ollut yhtäjaksoisesti jo reippaat 13 vuotta työelämässä (aloin 17-vuotiaana lukion ohella osa-aikasesti erään operaattorin teknisessä tuessa ja oon siitä asti aina ollut vähintäänkin opiskelujen ohella osa-aikaisena) ja nyt siihen on muutamien kuukausien kuluttua tulossa ihan totaalinen TAUKO. Ei deadlinejä, ei esimiehiä, ei työpistettä, ei työkavereita, ei exceleitä ja power pointteja, ei työstressiä. Miten siitä selvitään?
Rehellisesti sanottuna ootan jo melkolailla innolla äitiyslomaa. Enää kaks ja puoli kuukautta.
Ja sitten vielä, yleisön (no, yhden kivan lukijan :-) pyynnöstä matskua 3D ultrasta. Tässä meidän pienokainen, suu vähän auki nojailee:
Jotain kautta päädyin myös tänään katselemaan Vaukirja.fi -sivustoa ja pohtimaan pitäiskö liittyä johonkin lasten kirjakerhoon, josta saisin kivoja, pehmeitä kirjoja meidän typylle. Siinä sitten ihan kyynelsilmin jo ehdin kuvitella sitä, miten yhdessä sitten katsotaan kuvia ja jutellaan ja luetaan kirjaa ja niisk.
Se on hassua miten kaikkia asioita ehtii tässä vaiheessa jo miettiä. Asioita, jotka oikeasti kuitenkin sijottuu vuosien ja vuosien päähän. Kuten miten lapsi opetetaan lukemaan. Minkälaiset rajat sille laitetaan, kun se on teini-ikänen. Mistä kaikesta sen kanssa jutellaan. Ja sitten vähän lähempänä tulevaisuutta, mutta silti kaukana: mihin päiväkotiin se laitetaan? Vai perhepäivähoitoon?
Musta tuntuu, että oon altistunut vähän liikaakin kaikelle sille kohulle ja kritiikille mitä päiväkodit ovat saaneet osakseen. Jos nyt kuitenkin rationaalisesti ajatelleen ei ne nyt NIIN kamalia voi olla ja monet maailman lapset joutuu viettämään päivänsä paljon, PALJON kamalemmissa paikoissa (kun nyt vähän pistetään perspektiiviä). Mutta koska mulla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa melko paljon lapsen elämään täällä meidän hyvinvointivaltiossa, niin kyllä sitä pohtii mikä nyt ihan aidosti olisi sitten paras paikka vekaralle siinä vaiheessa kun sen hoito pitää jättää vieraiden käsiin?
Tämän hetkinen konsensus nyt kuitenkin on, että ensimmäinen vuosi kyllä menee kotona. Sitten voidaan alkaa miettiä niitä päivähoitoja.
Käsittämätöntä ajatella, että oon ollut yhtäjaksoisesti jo reippaat 13 vuotta työelämässä (aloin 17-vuotiaana lukion ohella osa-aikasesti erään operaattorin teknisessä tuessa ja oon siitä asti aina ollut vähintäänkin opiskelujen ohella osa-aikaisena) ja nyt siihen on muutamien kuukausien kuluttua tulossa ihan totaalinen TAUKO. Ei deadlinejä, ei esimiehiä, ei työpistettä, ei työkavereita, ei exceleitä ja power pointteja, ei työstressiä. Miten siitä selvitään?
Rehellisesti sanottuna ootan jo melkolailla innolla äitiyslomaa. Enää kaks ja puoli kuukautta.
Ja sitten vielä, yleisön (no, yhden kivan lukijan :-) pyynnöstä matskua 3D ultrasta. Tässä meidän pienokainen, suu vähän auki nojailee:
Aivan valloittava 3D-kuva kertakaikkiaan. :)
ReplyDeleteOlen itsekkin alkanut fiilistelemään jo tuota ajatusta äitiyslomasta. Tuntuu silti jotenkin niin epätodelliselta. Minä, äitiyslomalla.. :D
Joo-o, silti aika vaan kuluu ja sieltä se äitiysloma on tulossa! Yhtä matkaa kevään kanssa (joka on myös ihan taatusti vielä tulossa, onhan onhan?) :)
DeleteVoi vitsi mua harmittaa nyt kun ei menty sinne 4D-ultraan :( Saatiin tosin rakenneultrasta yks semmonen kasvokuva vauvasta, jota kattelen joka päivä..
ReplyDeleteMä vähän veikkaan, että musta tulee sellanen nuhjunen äiti, joka kulkee 10 vuotta samoissa verkkareissa. Oon yrittänyt pariin otteeseen ostaa jotain kivoja kevätvaatteita itelleni, mutta en vaan saa mitään ostetuksi. Löydän itteni aina vaan sieltä lastenvaateosastolta.
Odotin kans äitiyslomaa kovasti, ja ensimmäinen viikko oli aika shokki. En vaan osannut "olla" vaan yritin keksiä joka päivälle jotain tekemistä, ekan viikon jälkeen teki jo mieli mennä takaisin töihin. Nyt oon kehitellyt itselleni päivärytmin, mihin kuuluu lähinnä aamukahvin juontia, kokkailua, päiväunia ja koiran lenkitystä eikä mitään sen kummempaa. Lohdutuksena voin sanoa, että se 2,5kk menee kyllä tosi nopeasti.
Mä kuulun kyllä kanssa ehdottomasti verkkarikansaan, mutta aina välillä jotkut erityiset vaatekappaleet onnistuu herättämään huomion.
DeleteLapsellekin haluaisin jotain vähän erilaisia vaatteita (kuten noi pupupöksyt), mutta niitä on ollut vähän vaikeampi löytää. Lisäksi tein periaatepäätöksen, että ostelen sitten vasta vaatteita, kun nään mitä oikeasti tarviin (oon tyhjentäny kavereiden varastot, saanu äitiyspakkauksen jne.)
Oliko sulla kokonaiset 2,5kk äitiyslomaa? Mun äitiysloma alkaa sen 30 päivää ennen laskettua aikaa, ja mikäli lapsonen syntyy etuajassa, sehän on vain pari viikkoa. Muuten se on sen 5 viikkoa nähdäkseni. Mä olen normisti aika hyvä lomailemaan (ei ole tekemisen puutetta), mutta katotaan mitä käy sitte kun on viimesillään raskaana :-)
Meille pikkumurun kummitäti, joka piti Me&I -kutsut tilasi tuollaiset pupuhousut...Niin ihanat! Ja vaikka ehkä hiukan poikamaiset väriltään niin meillä käyttää varmasti kumpi vain tyttö tai poika. (Vaikka kyllä ihan varma olenkin siitä että poika on tulossa, vaikkei ultrassa haluttukkaan sukupuolta tietää).
ReplyDeleteMe saatiin ekassa ultrassa yks 4D-kuva pikkusesta ja harmittaa se ettei rakenneultrassa saatu oikeastaan yhtään hyvää kuvaa, sanottiin vaan että otatte sitten parempia kun syntyy! Eikä jotenkin enää viitsi mennä 4D-ultraan jo hintansakkin puolesta. (Tekee kyllä opiskelijan rahapussiin hiukan liian suuren loven)
Mä juurikin kaavailin noita pöksyjä tälle meidän tyllerölle - mun mielestä hyvä esimerkki sukupuolineutraaleista vaatteista :)
DeleteKiva että sulla on vahva fiilis lapsen sukupuolesta, kunhan muistat että syntymän jälkeen sen sitten vasta varmuudella näkee ;)
Mä luin todella surullisia tarinoita jostain keskustelupalstoilta siitä, miten vauvan sukupuoli olikin ei-odotettu (vanhemmat ollu ihan varmoja yhdestä ja sitten tulikin toinen) ja se oli aiheuttanut tuoreessa äidissä sellasen hylkimisreaktion, ettei ollut halunnut nähdä lasta useampaan päivään synnytyksen jälkeen ja senkin jälkeen monta viikkoa meni itkeskellessä pettymystä.
(niitä tarinoita voi lukea esim. täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/1054017 )
Joskus siinä voi käydä niinkin hassusti, että vaikka periaatteessa kumpi tahansa olis tervetullut, niin jos ehtii fiksaantua johonkin sukupuoleen, niin syntymän jälkeen oma lapsi tuntuukin 'väärältä', jos se ei olekaan sitä kuviteltua sukupuolta. Eli kannattaa pitää mieli avoinna ja muistaa, että sieltä voi tulla kumpi vain! :)
(Noi suomi24:n tarinat on aivan älyttömän surullisia, enkä kyllä toivoisi kenenkään äidin tai lapsen joutuvan kokemaan sellasta)
Ton 4D ultran jälkeen, jossa näkyi se sukupuoli varsin selkeästi ja lääkäri oli sitä mieltä, ettei tässä enää voi erehtyä, oon kyllä jättänyt pienen raon sille, että se nyt edelleenkin saattaa olla poika - kaikesta huolimatta. Ihan vain, että kokisin lapsen yhtä tervetulleeksi ja omaksi, oli se kumpi vain.
Ihana kuva! :)
ReplyDeleteMinäkin tuossa jokin aika sitten katselin kaikkia ostamiani vaatteita, että mitäs jos sattuisikin niin että sieltä tulisi tyttö. Ihan kumpi tahansa sukupuoli on todellakin tervetullut, ei siinä mitään. Mutta kun on nuo hankinnat tehnyt tietylle sukupuolelle. Kummityttö kysyikin, että mitäs jos se onkin tyttö. Sanoin että sitten joku onnekas pikkumies saa melkoiset määrät kaikkea vauvakrääsää. :)
Itse en oikein tiedä millä mielellä odotan äitiyslomaa. Onhan se mahtavaa, mutta jotenkin vähän jännittääkin. Miltä tuntuu lähteä työpaikalta ja laittaa ovi kiinni ja tulla takaisin joskus 1,5 vuoden kuluttua. Olen jo kurkkuani myöten täynnä tätä siivoamista. Pitäisi hankkiutua eroon kaikesta turhasta ja sama jatkuu kotonakin.
Mä luulen, että oven laittaminen kiinni puoleksitoista vuodeksi tuntuu varmaan meeeelkolaisen hyvältä :) Ja sen tajuaminen, että voi oikeasti nyt keskittyä olennaiseen.
DeleteJeee :)
Itsekin kävin Me & I-kutsuilla tammikuun lopussa kaverillani ja tarttuihan sieltä mukaan muutama ihanuus :) Nuo housut on kyllä myös ylisöpöt :)
ReplyDeleteAion itse pitää kutsut kotonani elokuun lopussa, kun Me & I:lla vaihtuu mallisto kaksi kertaa vuodessa niin uuden malliston tultua. Voin laittaa sinullekin sitten kutsun, jos tahdot?! :)
Arvaa vaan miltä minusta on tuntunut, kun olen jäänyt jo 9.1.2012 saikulle ja seuraavan kerran menen töihin todennäköisesti aikaisintaan 1.8.2013 :O...olen ihan ymmälläni enkä tunnu sitä vieläkään tajuavan :)
Hei mielellään ottaisin vastaan kutsun Me&I kesteille! Kiitos paljon tarjouksesta :)
DeleteVau, siis sulla on kokonainen puoltoista vuotta tässä edessä sitten! No ehtiipähän sitten nauttia vaan :) Tavallaan toivon ettei tuu mitään syytä miksi joutuisin jäämään saikulle aikasemmin, mutta toisaalta aina hetkittäin tuntuu, että voisi ihan hyvin vähän pidempäänkin valmistautua ihan vaan kotona siihen lapsosen saapumiseen..