Thursday, May 3, 2012

rv32+3

Ei auttanut vaikka kuinka kiukutteli, mikälie nuhaflunssa sieltä iski kuitenkin päälle. Ensin nenään ja sitten se laajensi reviiriään kurkkuun.

Soittelin terveysneuvontaan siinä vaiheessa, kun kuumetta alkoi olla 38C: 'pitääkö mennä lääkäriin vai selviinkö ihan kotona'. Kehotti juomaan paljon viileää nestettä (kehon viilentämiseksi) ja totesi, ettei lääkäri oikein voi tehdä tämmösille mitään. Ja Panadolia saa ottaa - mutta mahd. vähän.

Onhan se niin. Jotenkin sitä kuitenkin elää sellasessa 'lääkäri parantaa kaiken' toivekuvassa, erityisesti sillon kun on kaikkein kipeimmillään.

Kaksi huonosti nukuttua yötä takana, mutta tänään jo melko kuumeeton päivä (ja siis myös hitusen parempi olo). Kurkku edelleen tulessa, yskin kiinteitä keuhkonpalasia ja nenäontelot jumissa. Ulkona paistaa aurinko, linnut laulaa ja mulla olisi vastuulla yhden (toisen) työkaverin sijaistaminen töissä tällä viikolla. Greit.

No, onneksi tässä nyt ei olla lähdössä synnyttämään tai mitään, vaikka tuntuukin kohtuuttomalta olla kipeänä TAAS. Mietin myös, että miten IHMEESSÄ selviän lastenhoidosta, jos olen kipeenä? Musta ei ole ollut tänään ja eilen juuri muuhun kuin makaamaan sohvalla ja tuijottamaan lasittunein silmin telkkaria tai nukkumaan sängyssä. Paikasta toiseen liikutaan hyyyyyyvin hitaasti tassutellen ja ruokakaan ei maistu.

Onneksi pikkunen on jälleen kuitenkin ilahduttanut kiitettävistä liikkeillään. Silmät kosteina mietin onko se potkut hätäviestejä 'täällä on niiiiiin kuuuuuma!!' vai onkohan sillä kuitenkin hyvä olla.Hikkaa on tullut tuon tuostakin - nytkin.

Niin, ja supistuksia en ole kertaakaan huomannut / tiedostanut tunteneeni koko raskauden aikana. Pitäisikö tästä olla huolissaan? Välillä kävellessä alavatsaa on kiristellyt, mutta ei ole kuitenkaan vastannut mun käsitystä supistuksesta. Toisaalta joku kertoi perhevalmennuksessa oman miehensä huomanneen 'hei sullahan supistaa', vaikka itse tämä supistelija ei ollut huomannut mitään. Kai sitä kroppaa osaa kuitenkin sitten tilanteen tullen toimia oikein.

2 comments:

  1. Lasten hoitaminen kipeenä on sieltä jostain, mutta ihmeesti siitäkin selviää kun on pakko. Sitten kun ei enää ole pakko (mies tulee töistä kotiin, joku tulee jeesaamaan tms.) sitä sitten kaatuu kuolleena sänkyyn.

    Supistukset tulee ajallaan - ei tarvii olla huolissaan ja parempi noin päin; mähän olin kummankin kanssa saikulla ennenaikasten supistelujen takia (vaikka sitten kumpikin viivyttelikin reippaasti yli lasketun lopulta...). Noi kävellessä tuntuvat kiristelyt on vatsan supistelutreenejä jo nekin, ihan kuten pitää :)

    Parantelehan itsesi, siskoseni, paiauksia vauvalle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kai sitä selviää jos jonkinmoisesta pakon edessä. Pohdiskeltiin tuossa yhdessä, että mitenkäs kun ollaan molemmat yhtä kipeinä ja reporankoina .. no kai sillonkin selviää :)

      Ja onneks ollaan menossa kohti valoa jo!

      Delete