rv33+6

Äitienpäivä.

Luin yhden blogikirjotuksen, jossa kovasti äitienpäivää ja sen juhlimista kritisoitiin. Teki mieli kirjoittaa pitkä vastaentry siitä, että minä aion kyllä iloita äitienpäivästä ja mun mielestä se, että yhtenä päivänä vuonna juhlistetaan jotain asiaa, ei mitenkään ole poissa vuoden muista päivistä.  Ja että kauppojen tehtävä on myydä, joten juhlapyhät kaupallistetaan. Kelle tämä tuli yllätyksenä? On täysin itsestä kiinni miten sen antaa vaikuttaa.

Ja jos äitienpäivä aiheuttaa perheessä stressiä, pettymyksiä ja riitoja, voisiko ongelma olla jossain muualla, kuin äitienpäivästä juhlimisessa? Lisäksi siinä missä olen aivan äärimmäisen surullinen ja pahoillani lapsettomien puolesta, en aio sen kuitenkaan viedä iloa omasta, tulevasta äitiydestäni. Elämä ei valitettavasti ole reilua.

Noniin, se siitä siis. Pohdiskelin asiaa ja totesin, että kyllä voisin oikeastaan jo vähän itsekin juhlistaa äitienpäivää, vaikka meidän pikkuinen vielä mahassa möyriikin.

Käytiin siis kummilapsiperheen kanssa Suomenlinnassa katsomassa äitienpäivän leijalennätystä ja hienoja leijoja siellä olikin. Siis kymmeniä metrejä pitkiä ja jättimäisiä. Tuli käveltyä päivän annos, nautittua raitista ilmaa ja nyt tuntuisi hyvältä idealta asettua sohvalle ja olla vähän aikaa liikkumatta. Selkä sanoo auts hienosta tukivyöstä huolimatta.