Sunday, May 20, 2012

rv34+6

Fudisjalkoja
Näin 35. viikon loppupuolella ollaan päästy siihen pisteeseen että joo, turvotusta on. Ensin alkoi turvota sormet, nyt tänään huomasin miten epämukavaa on pukea ihan normikengät jalkaan. Siis kengät! Ihan normaalit!

Erityisesti aamuisin huomattavissa oleva turvotus kyllä vähän laskee runsaalla veden juomisella - sikäli kun muistaa ja jaksaa pitkin päivää olla kokoajan lipittämässä vettä. Pitkään jaloillaan kuitenkin sormissa alkaa usein tuntua, jopa se superlöysä vihkisormus, jonka ostin korvaamaan sitä oikeeta.

Turvotukseen ei myöskään auta se, että olin käytännössä koko eilisen jaloillani. Oltiin bändin kanssa keikalla ja koin aiheelliseksi olla mukana tsemppaamassa roudaamisessa, vaikka oikeasti olin toki täysin hyödytön. Nukkumaan päästiin neljän aikaan ja herätys oli yhdentoista maissa pelaamaan jalkapalloa Espoon viheriöille.

Pinnasängyssä olevasta Kela-laa-
tikosta yllätetty jänis
Ja kun sanon pelaamaan, tarkoitan toki, että mies pelasi ja minä istuin kentän laidalla - jälleen kerran tsemppaamassa. Pitäisi varmaan ostaa kohta pompomit.. Vähän harjottelin myös urheilukuvaamista (hitsin hankalaa) ja olin hiljaa kateellinen niille kaikille solakoille ihmisille, jotka pääsi juoksemaan ja hyppimään. Niin paljon kun tästä masusta tykkäänkin, välillä käy vähän kateeksi niin helposti liikkuvat ja säntäilevät ihmiset. Oma säntäilyhän on vauhdikasta kuin valaalla rantahiekassa.

Ensi viikolla on alkamassa ensimmäinen virallinen äitiyslomaviikko. Olkoonkin, että äitiysloma on vasta alkamassa, tää mennyt viikko hujahti ohi niin nopeasti, että huoli äitiysloman valumisesta sormien läpi on ihan aito. Tuntuu, että olisi niin paljon kaikkea mitä haluaisi ja pitäisi ehtiä vielä tehdä ja kaikesta huolimatta kalenteri täyttyy kaikenlaisella. Huomiselle on ohjelmassa muun muuassa tutustuminen Kättäriin.





Maha on ja kasvaa. Rv34.

10 comments:

  1. Kävely auttaa. Mä pysyin toimintakykyisenä vain kävelemällä joka päivä tunnin (tunnissa ehtikin melkein kilometrin päähän kotoa ja takaisin.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ok, pitää varmaan ottaa kanssa noi kävelyt sitten kuitenkin päivärytmiin. Auttais varmaan, jos olis koira, jota joutuisi ulkoiluttamaan (kanin ulkoiluttaminen ei toimi ihan samalla tavalla).

      Tunnissa n. 2km kuulostaa mahdollisesti saavutettavalta tavotteelta :)

      Delete
    2. Joo, en olisi kyllä takuulla mihinkään kävellyt jos ei olisi ollut koiraa, mutta sitten kun kävelin niin huomasin että sehän piru vie auttoi. Ja kenkien passaa olla mahdollisimman tukevat, muuten.

      Pupukuvasta särkyi sydän, sen unohdin sanoa eilen <3

      Delete
    3. Pupu on pupu <3

      Noi mun Addun Superstarit on melkolailla tukevat ja pehmeät yhtä aikaa, ne varmaan jeesaa. Ja onneks tänään en liiemmin turvotusta jaloissa ookaan huomannut.. Näemmä vähän tulee ja menee.

      Delete
  2. Onko jänis ominut jo pinniksen ihan kokonaan? Ehkä se kokee jotain kumppanuutta Ainu-pupun ja pupumobilen kanssa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä luulen kanssa, että pupu kaverit on houkutellu meidän jänön kurkkimaan sinne pinnikseen :)

      Muutaman vierailun jälkeen se on kuitenkin todennut, että paras paikka on siellä pinniksen alla - sinne kun joutuu ryömimään matalana, ja sieltä kuitenkin näkee ympärilleen. Saa sellasen turvan tunteen, ettei saaliseläin mahdu perässä ja siitä huolimatta sieltä saa kurkkia maailmaa.

      Delete
  3. Jouduin ottamaan kihla- ja vihkisormuksen pois lauantaina päivää ennen laskettua aikaa. (Jep, laskettu aika tuli ja meni.) Siinä ne olikin nököttäneet jo vajaata kuukautta vaille 9 v. Olivat poissa muutaman tunnin viime toukokuussa, kun olin kaavinnassa tuulimunaraskauden vuoksi. Hoitaja kävi silloin vähän väliä huomauttelemassa, että korut pois, mutta pidin sormuksia niin pitkään kuin mahdollista. Tuntui niin pahalta ottaa pois, kun ne oli siihen laitettu kesäkuussa 2003 ja olivat olleet siinä siitä päivästä asti. :( Hassua miten sormet voivatkin olla niin turvonneet, kun nuo sormukset ovat välillä olleet putoamisvaarassa talvisin, kun sormet ovat olleet niin ohuet. Tänään tökkäsin nimettömääni mummun kihla- ja vihkisormuksen vuodelta -52. Heti tuntuu kotoisammalta, vaikka ne eivät omat olekaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sormet on kyllä tosi alastomat ilman sormuksia. Mäkin kävin siis hakemassa jostain rihkamakaupasta itelleni jonkun rinkulan, jonka pujottaa sormeen. Pitää siinä nyt olla vaikka pätkä narua, jos ei muuta...

      Toivottavasti saan oman sormuksen pian takasin! Mulla kanssa se on välillä ollut melkein tippumisvaarassa (kerran tippuikin ja sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa), ja nyt sitten en uskaltais enää laittaa sormeen ollenkaan siinä pelossa, ettei se tule pois.

      Delete
  4. Upea masu :)

    Itse säästyin turvotukselta. Ainoastaan jos oli paljon liikenteessä ja kävi lämpimässä suihkussa saattoi jalat turvota.

    Sulle on haaste blogissani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneks säästyit turvotukselta, ei tää ihan herkkua ole :) Mä luulen, että nää lämpimät kelit ei ainakaan yhtään auta asiaan...

      Ja kiitos kaunis! Huomasinkin haasteen blogistasi :)

      Delete