Saturday, July 28, 2012

kuukausi 0, päivä 28

Lapsella tänään neljä viikkoa masun ulkopuolista eloa täynnä.

Kasvanut hän on, joka suuntaan. Tärkeitä virstapylväitä on muutamien vaatteiden jääminen liian pieneksi, hetkittäiset leikkikaaren alla koetut ilonhetket ja selältään mahalle asti kääntyminen - luultavasti vahingossa, mutta tämä on siis tapahtunut jo muutaman kerran! Kaikenkaikkiaan ollaan miehen kanssa tultu siihen tulokseen, että hyvä laps tehtiin, hyvin onnistuttiin jo ekalla yrittämällä.

Imetyksen alkutuskakin alkaa olla jo aika unohtunutta (sen sijaan muistan ne hetket, kun en IKINÄ uskonut tämän päivän tulevan..). Enää ei satu eikä ole ikävää. Opetellaan edelleen tunnistamaan koska on oikeasti nälkä, koska vaan imeskelytarvetta ja koska nälkä on tyydytetty, mutta rinnalla on vaan hauska hengata.

Sen sijaan imetyksestä on tullut juteltua kavereiden kanssa (jotenkin näitä ei puhuttu sillon kun NE sai lapsia, vaan vasta nyt kun kokemuksia voidaan vertailla) ja on ollut jotenkin surullista kuulla miten paljon kyyneleitä tämän asian takia on vuodatettu.

Maidon riittämättömyyttä, imetyksen sattumista, mikron piippauksen kammoksumista (taas lapselle korviketta, kun äidinmaito ei riitä...) ja tuntikausien googlettamista (mitä mä teen väärin?? Antakaa joku lista asioita mitä voin tarkistaa ja yrittää korjata!). Asioita, jotka on johtanu surkeuteen, epäonnistumisen tunteisiin, ykkösoluen suurkulutukseen ja jäädyttävään pelkoon miten käy seuraavan lapsen kanssa. Jotenkin sitä oli kuvitellut, että kaikilla muilla tää oli mennyt vain suoraan putkeen ja maitoa on riittänyt heti synnytyksestä asti kuin Las Vegasin suihkulähteissä.

Äitini (jolla imetys ei ollut siis onnistunut kummankaan lapsensa kanssa) kertoi imetyksen olleen omalla äidillään (eli mun isoäidillä) myös mahdotonta. Ja että tähän ei ollut paljoa auttanut kätilö, joka oli tuonut vauvan (äitini) synnytyslaitoksella imetystä varten isoäitini luokse, ja kun imetys ei ollut onnistunut, vienyt vauvan pois sanoin 'meitä on petetty, mennään pois.'

Tukea ja ohjeita löytyy onneksi nykyään netistä. Synnytyslaitoksella hoitajat kyllä kovasti kyselivät, että meneekö kaikki hyvin ja tarvitaanko apua, mutta ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, etten yksinkertaisesti tiennyt meneekö hyvin ja olisiko sitä nyt jotain kysyttävää vai ei. Ne kysymykset ja ongelmat tuli vastaan vasta paljon myöhemmin, jollon ei enää oikeastaan ollut Googlen lisäksi muuta suuntaa johon kääntyä.

No, loppu hyvin kaikki hyvin - ainakin mun kohdalla. Onneksi netistä ja ympäriltä löytyi ihania, kannustavia ihmisiä, jotka jaksoivat kertoa omia kokemuksiaan ja tsempata. Rehellisesti ne oli todella iso osa siinä, etten heittänyt pyyhettä kehään, kun jossain vaiheessa tuntui siltä, ettei tää oikeasti voi muuttua ikinä iloksi.

Vaan näin neljän viikon kohdalla tässä ollaan. Laps imee rinnalla ja mä päivitän blogia :)

5 comments:

  1. Olen aina kuvitellut, että imettäminen tapahtuu niin että lapsi vaan rintaan kiinni ja maitoa tulee ihan niin paljon kuin lapsi sitä haluaa sieltä imeä. Totuus on tietenkin jotain aivan muuta. Olin aivan ällistynyt, kun kuulin äidiltäni että sekä minulle että veljelleni on annettu korviketta, kun oma maito ei ole riittänyt. Myöskin anopilla ollut sama juttu! Ei tuollaisista ole puhuttu. Toistaiseksi olen ainakin pärjännyt omalla maidolla ja poika kasvaa huimaa vautia ja vaipoissa on tavaraa runsaasti, mutta välillä käy mielessä kuinka kauan sitä kestää. Äitini sanoi että hänellä tuli maitoa vain muutaman kuukauden. :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oliko se nyt sitten juuri sun blogissa, jossa oli hauskasti sanottu, että 'tissi suuhun ja mumsmums' :) Joo, oon vähän elänyt jotenkin samanlaisissa luuloissa. Onhan sitä kuullut välillä, että imetys ei ole aina onnistunut, mutta jotenkin siitä ei ole juurikaan oikeasti puhuttu. Varsinkaan siitä emotionaalisesta puolesta, jonka äidit käy läpi.

      Ja nyt kun ajattelen asiaa, niin kumpikaan isoäideistäni ei onnistunut imettämään, eikä omakaan äitini. Toisaalta, siskolla ei ollut taas lainkaan ongelmia (runsaudenpulaa en nyt aio laskea ongelmaksi).

      Ja tsemppiä matkaan! Onneksi se, että sun äidillä ei maito riittänyt tarkota sitä, etteikö sulla riittäisi! :)

      Delete
  2. Mulla ei ole blogia, joten jonkun muun blogissa oli tuo juttu. :)

    Meillä ainakin lääkäri kovasti kannusti, että vaikka tuntuisi että maitoa ei tule, niin antaa vaan lapsen imeä ja imeä, niin menee kropalle viestiä, että maitoa tarvitaan. Pienempänä hän kyllä autuaasti imi tyhjää tissiä vaikka kuinka kauan, mutta nykyään heti kun maidontulo alkaa hänen mielestään vähentyä liikaa, niin alkaa melkoinen raivoaminen. Olenkin sitten tuollaisissa tilanteissa jatkanut pumpulla imetyksen jälkeen ja antanut sitten pullosta ne mitä sieltä on vielä tullut. Ja olen juonut kovasti ja pitänyt huolta että syön riittävästi. Nyt tuntuu olevan taas hetkellisesti sellainen tilanne, että maitoa tulee enemmän kuin hän haluaa syödä. Aamulla oli pakko mennä pumppaamaan ennen imettämistä, kun poika ei saanut rinnasta millään kiinni. Rinta oli niin täynnä maitoa. Tuon pumppaamani pullon laitoin jääkaappiin ja sinne se jäi. Rinnasta tulevat maidot riittivät hänelle. Hankalaa saada kysyntä ja tarjonta kohtaamaan. Tuntuu että ruokahalu vaihtelee päivästä toiseen. Jos ollaan enemmän hereillä, niin maitoakin halutaan enemmän ja jos taas nukutaan pitkiä päikkäreitä, niin maitoakaan ei kulu niin paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En muista minkäikäinen pikkunen sulla on, mutta tuo tarjonta ja kysyntä varmaan tasottuu ja alkaa kohdata kunnolla parin kuukauden kohdilla :) (näin mulle on siis sanottu)

      Lisäksi vinkkinä: jos rinta on liian täysi, eikä poika meinaa saada kiinni, rintakumit voi auttaa kanssa tähän. Ja tietty myös se pumppaaminen jota teetkin.

      Ja hei, jos maitoa meinaa jäädä yli, niin sitten kannattaa pakastaa! Mä olen ollut tosi huono pumppaamaan, nykyään sitä tulee tehtyä vain pakon edessä (laps juuri saanu esim. korviketta ja mulla rintoja pakottaa). Tää on tällasta tasapainoilua..

      Delete
  3. Heippa mä olen jotenkin ihmetellyt että miten se voi olla niin että maidon tulo ensin vähenee ja sit loppuu? Siis jos vauvaa imettää aina kun hän haluaa..

    Itselläni 10,5kk tyttö ja edelleen imetän monesti vuorokauden aikana. Öisin oikeesti n.6krt :D ja päivisinkin 3-5krt. Tiedän et yöimetyksiö ei enää tarvis mut neidillä muutenkin huonosti nukutut yöt niin saan nukahtamaan helpommin. Täysimetin hiukan vajaa 5kk ja aion imettää ainakin 1,5v toivottavasti. Jos tyttö haluaaa ni kauemminkin passaa :)

    ReplyDelete