Saturday, July 7, 2012

kuukausi 0, päivä 7

Eilinen päivä merkittäköön historian kirjoihin ensimmäisenä vaikeana päivänä (uskon tosin tulevaisuudessa skaalan helposta vaikeaan muuttuvan moneen otteeseen).

Herättiin varmaan liian myöhään nyt ihan ensinnäkin, vasta yhdeltätoista (nukkumaan oltiin päästy kahden aikaan ja yö menty kolmella yösyötöllä). Kotonakin on varmaan aivan liian kuuma ja auringonpilkkuja liikaa. Mitä näitä on.

Anyway, laps oli hyvin virkeä (ja rauhallinen) heti heräämisen (ja syötön) jälkeen ja touhuttiin sen kanssa lattialla varmaan parikin tuntia. Sitten syöttö, jonka jälkeen laps nukkuikin tunnin unet. Tässä vaiheessa mentiin vielä melko normirytmillä (sikäli kun sellaista vielä onkaan).

Sen jälkeen olikin seuraavat kuusi tuntia itkua / käninää ja syömistä ja ei unta. Ja syöminenkin usein muuttui lopulta raivoamiseksi --> vaikutti siltä että teki mieli imeä, mutta ärsytti että tuli maitoa ja sitäpaitsi liiallinen syönti aiheutti pukluja ja luultavasti vaan ähkyä oloa. Katteltiin sitä aikamme, käytiin lukemassa internetistä miten huonoja vanhempia ollaan, jos annetaan lapselle tuttia ja lopulta steriloitiin tutti. Kelpasi about 10min, kunnes sekään ei ollut enää hyvä.

Palattiin siis uudestaan samaan ympyrään: imetystä, seurustelua, sylittelyä, mahdollinen vaipanvaihto. Ja uudestaan. Joka kerta, kun yritin imetyksen (josta melkein aina seurasi nukahdus) jälkeen liikahtaa, silmät räpsähtivät apposen auki. Ja käninä alkoi. Ja vanhemmat yrittävät keksiä mikä tarve on täyttämättä. Kurkku suorana itkua ei siis ole ollut, mutta yleistä tyytymättömyyttä.

Tähän ei auttanut se, että aamulla mulla alkoi nousta lämpö ja aloin vahvasti epäillä ja pelätä rintatulehdusta. Tästä alkoi siis vimmattu pumppaaminen, jota varjosti taas pelko siitä, että maidontuotanto vaan kasvaa (jotenkin ajattelin, että maitoa tulisi jo nyt paljon, koska rintoja kiristää niin) ja tästä tulee loppumaton kierre ja valoa ei näy tunnelin päässä.

Se on kurja olo, kun on hormonaalinen, epävarma ja kipeä. Kaikki tuntuu olevan huonosti, eikä tiedä miten asiat ratkaistaan.

Onneksi päästiin puolen yön jälkeen sängylle imettämään ja nukahtamaan. Ja tässä vaiheessa pitää varmaan mainita miten pohjattoman kiitollinen mä olen ton lapsen yöunilahjoista. Meinaan kun yöksi nukahdetaan, niin yöksi nukahdetaan. Mulla oli kello herättämässä muutaman kerran yön aikana ja jouduin todella tekemään hommia, että sain lapsen hereille imetystä varten. Kymmenen aikaan lopulta päätin, että nyt on aika alottaa päivä. Eli yöt menee todella hyvin.

Heräsin aamuun vielä vähän alakulosena edellisestä päivästä, mutta tää päivä on mennyt lopulta oikein mainiosti. Äitini tuli nukuttamaan lasta (sillä on maaginen kyky saada lapset syliinsä nukahtamaan - poikkeuksetta), joka oli valmiiksi kyllä aika sammuneessa tilassa. Sain käytyä suihkussa, laitettua vaatteita ja pumpattua rintoja. Ja lähetettyä miehen ostamaan sähköstä rintapumppua. Lisäksi olin varannut ajan lääkäriin sen rintatulehduksen varalta (vaikka lämpö olikin jo poissa).

Lääkäri sanoi, että selvä tulehdus, syö antibioottikuuri ja osta sähkönen rintapumppu. One step ahead of you, my sir. Harmi homma toi tulehdus (ja antibiootin syöminen), mutta hyvä mieli siitä, että ollaan nyt menossa oikeaan suuntaan, tästä rintakivusta päästään jotenkin eroon.

Lisäksi yksi juttu - olin ekaa kertaa nyt ulkona ja mies kaksin lapsen kanssa. Ja niillä oli menny kaikki todella hyvin! Laps oli kuulemma hörpännyt mun lypsämän about 40ml jossain 15:ssa sekunnissa ja hetken kitinän jälkeen nukahtanut pinnasänkyyn. Siis nukahtanut! Siis ilman rintaa suussaan! Nyt ollaan kuulkaa otettu isoja askeleita!

Vähän jätti kyllä mietityttämään, että saakohan laps imetyksestä riittävästi ravintoa, jos kerran tollanen tunnin (käsi)pumppaus menee hetkessä alas, ilman mitään pukluja tms. Meillä on maanantaina neuvola, sielläpä paino sitten selviää. Ja mä kun tosiaan ehdin luulla, että multa virtaa maitoa ihan ylenpalttisen paljon! Jotenkin kuitenkin, koska vatsa on tuntunu toimivan melko hyvin ja puklujakin tullu, niin haluaisin ajatella, että ruokaa on lapsella riittävästi..

Minä nyt sitten juhlistan lapsen ensimmäistä täyttä viikkoa surisevalla sähköpumpulla  ja syömällä antibioottia.

Tämä oli kyllä taas hyvä kokemus siinä, että välillä on niitä hyviä päiviä ja välillä ei. Ja tällaisessa synnytyksen jälkeisessä tilassa kuitenkin kaikki vaan tuntuu niin jättimäiseltä.

6 comments:

  1. Kurja homma tuo rintatulehdus. Internetin ihmeellinen maailmahan suosittelee siihen kaalinlehteä rintaliiveihin. Itse ei ole tosin tarvinnut kokeilla, joten omakohtaista kokemusta ei ole.

    Siitä kuinka paljon maitoa saa pumpattua ei kyllä voi päätellä oikein mitään maidon määrästä. Lapsi on paljon tehokkaampi imuri kuin pumppu. Kaikki eivät myöskään heru juuri yhtään pumpulle, vaikka maitoa olisi vauvalle ihan riittävästi. Lisäksi vielä pumpuissakin on eroja. Itselläni esimerkiksi Aventin käsipumppu tuntui paljon tehokkaammalta kuin sairaalan sähköpumppu. Kunhan pissaa tulee ja vauva vaikuttaa jokseenkin pirteältä, luulisi vauvan saavan riittävästi ruokaa. Imetystukilistalla on ihan hyvä listaus maidon riittävyyden merkeistä: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=100&Itemid=119

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaalinlehtiä oon käyttänyt kyllä todella ahkerasti, tosin nyt jotenkin alkaa tuntua siltä, että voisin ehkä ruveta hiljalleen vähentämään. Edelleen on kyllä rinnanpäät todella arat, mutta oon alkanut menettää uskon kaalin voimaan - ainakin tässä nimenomaisessa asiassa :)

      Kiitos hyvästä linkistä!

      Delete
  2. Kyllä se tarpeeksi ruokaa saa, varsinkin jos sulta noin hyvin maitoa tulee. Älä lainkaan huoli. Kuten Heli tuossa yllä huomautti, säännölliset pissat ja kakat kertoo tarpeeksi.

    Ja hei: osta vielä kantoliina. Sinne sen muksun voi teipata tissille, sillä sehän voi vaan haluta olla lähellä ja turvapesässä. Tai siis ei siitä haittaakaan ole, jos kokeilet. Lisäbonus: saat molemmat kädet vapaiksi. Voit kätellä itseäsi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kai se on vaan luotettava ruoan määrään. Juotin sille tänään yhden pumpatun setin, n. 50ml ja heti tuli hyvä olo, kun näki sen uppoavan :) Ja btw, pissoja on tosi hankala huomata vaipoista, ellei oo superpissat kyseessä. Tai siis ainakin noissa kertseissä, joita me käytetään.

      Mulla itseasiassa on kantoliina, mutta se on sellanen toisen olan yli menevä kengurumainen pussukka. Kokeilin pistää lasta siihen ja jotenkin en voinut välttää fiilistä, että sen selkäranka ja niska ei mitenkään voi olla hyvin siinä. Että sen pitää olla vähän isompi ennen ku liinasta on hyötyä. Eli ehkä pitäis katsoa sellasia itse-sidottavia pusseja tms.

      Ja luulen että toi tulee muutenkin enemmän tarpeeseen siinä vaiheessa kun laps on normaalistikin päivisin vähän enemmän hereillä ja kaipaa huomiota, nyt vielä pääosin suurin osa ajasta nukutaan :)

      Delete
  3. Herraisä, tunnin käsipumppaus! Luojan kiitos mulla on alusta asti ollut sähköpumppu. :)

    Muistivathan apteekissa sanoa, että pitäisi syödä Rela-tabseja antibioottikuurin aikana? Kuulemma saattaa mennä vatsa sekaisin antibiootista. Pelkäsin koko ajan että antibiootin takia pojan vatsa menee ripulille, mutta onneksi ei mennyt. Silloin olisi nimittäin pitänyt lopettaa imettäminen ja antaa korviketta sen aikaa.

    Vähänkö olen kade teidän neidin unenlahjoista. Meillä yöt on yhtä taistelua. Ensin tulee kaksi kolmen tunnin pätkää ja sen jälkeen taistellaan jokaisesta lisäpätkästä. Yleensä yö loppuu (=minulta loppuu kärsivällisyys) joskus 6-7 maissa ja noustaan ylös. Ensimmäisen parin viikon aikana sain pojan uudelleen unille aamutoimien ja syötön jälkeen. Nykyään päikkärit alkaa vasta joskus puolen päivän jälkeen, jolloin itse olen jo juonut aamukahvit, enkä saa enää unta. Tässä 6 viikon jälkeen odotellaan edelleen jotain rytmiä päivään. Jos poika on nukkunut illan aikana päikkäreitä, niin ei tule edes noita pitkiä unia. Kuten viime yönä. Pisin pätkä oli 2 h.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tunnin käsipumppaus. Tunsin oloni aika sankariksi :)

      Ja kiitos!! Eivät muistaneet sanoa, mutta otin heti nyt kun mainitsit! Ja ostin lapselle Rela-drops (tms?) tippoja, että senkään vatsa ei mee sekasin (ne on sellasia ihan vastasyntyneillekin sopivia tippoja).

      Joo, mä jotenkin luulen, että meidät on poispilattu noilla hyvillä öillä. Vähän pelkään, että tää ei tule kuitenkaan aina jatkumaan..

      Delete