All good in the hood. Kotona ja näin toisena päivänä alkaa rytmikin hiljalleen olla palautumaan päin.
Mutta se paluumatka. Ihan ensinnäkin: kurkkukipu katosi, eikä kehkeytynytkään flunssaksi jee! Laps vähän räkänen, mutta ei tunnu kauheasti menoa haittaavan.
Sitten. Las Palmasin kentällä checkinnissä sanoi täti, että voin jättää vaunut nyt erikoistavarahihnalle tai mennä vaunuineni portille asti, mikä olis tietty helpompi vaihtoehto mulle. Noh, olin nähnyt erikoistavarahihnalla jonoa ja ajattelin, että voinhan mä yhtä hyvin työnnellä lasta pitkin lentokenttää kaukalossa, kun se kaikki kerran (kuulemma) on helpompaa siten.
WRONG!
Alotin sillä, että toistin samat lentoonvalmistautumisrutiinit kuin Helsingissäkin - tosin tällä kertaa laps kohteliaasti jätti pissaamatta hoitopöydällä. Luultavasti säälistä. Oltiin ensin jonotettu lastenhoitohuoneeseen varmaan vartti (joo, en mäkään ollut todellakaan nopea) ja sen jälkeen olinkin pistänyt koko notkeuteni peliin, että sain meidät ängettyä siihen pieneen koppiin, jonka ovi avautu todella kätevästi sisäänpäin.
Niin, en mä viitsinyt niitä turvakaukalovaunuja siihen ulkopuolellekaan jättää yksinään olemaan.
Taisteltiin lapsen kanssa tipat nenään ja korviin (jossain vaiheessa mulle alkoi tulla tunne, että oltiin eri puolilla tässä taistelussa) ja suppo peppuun. Ja uusi vaippa. Ja laps kontallaan hoitopöydällä - tai ainakin tuhannen kiemuralla ilman aikomustakaan tehdä tätä helpoksi, vaikka kuinka sille hoilotin.
Hien valuessa pitkin selkää (sekin vielä, siellä kentällä oli tosi kuuma ja MIKSI mulla oli pitkähihanen päällä?!) sain lopulta kaiken hoidettua ja ängettyä meidät ulos. Palkinnoksi kävin hakemassa Starbucksista itelleni pahaa kahvia.
Sitten alkoi iloinen jonotus koneeseen. Joka olikin bussi. Jonne johti portaat. Jotka kuljin sitten (alas, onneksi) turvakaukalovaunuja mukanani raahaten (laps tässä vaiheessa Manducassa). Ja sitten se bussi. Aivan täynnä, tietenkin. Kalju, karski mies, jolla päähän tatuoituna 'Hells Angels' (ja samanmerkkinen nahkarotsi päällä) astui ulos bussista tarjoten (seisoma)paikkaansa ja apua vaunujen nostamiseen dösään.
Dösässä kukaan ei TIETENKÄÄN (täynnä suomalaisia ja se ainoa avulias moottoripyöräjengiläinenkin oli jäänyt venaamaan seuraavaa dösää) noussut penkiltään antaakseen mulle - laps kantorepussa - istumapaikkaa, enkä ruvennut siinä hiessä tinkaamaankaan.
Ehkä karman kävi sääliksi, who knows, mutta koneessa onnisti: saatiin kolmen paikan rivi kokonaan meille kahdelle! Matka kävi huomattavasti mukavammin, kun sai levittäytyä kolmelle penkille ja istua välillä jalat suorina. Laps yritti kiivetä aivan intopiukeana selkänojien yli yhtä riviä taaemmaksi, jossa parivuotias tyttö esitteli hälle Pokemon-korttejaan. Malttoi nukkuakin vähän, mutta aikalailla muuten mentiin tutulla orava+kräkkiä -linjalla.
Kone oli täynnä lapsiperheitä ja kokoajan jossain joku itki (lapsi, aikuinen, ken tietää). Loppua kohti meidänkin penkkirivistä alkoi kuulua pientä protestointia: laps oli nukahtanut pieneksi hetkeksi Manducaan, mutta heräsi ja siinä väsyneenä oli hiukan tyytymätön. Mitään kunnon konserttia ei onneks saatu aikaseksi, vasta vähän ääntä availtiin.
Kahden aikaan yöllä vihdoin oltiin kotona, siinä koitin sitten lasta nukuttaa. Nukahtikin - luulin - mutta jäi kuitenkin vielä kääntyilemään. Vetäsin huono mutsi -kortin, nousin sängystä ja menin sanomaan miehelle, että menis makkariin kattomaan lasta, mä menisin laittautumaan nukkumaan. Siinä kun kävelin kylppäriin (makkarin vieressä) ja mies olkkarista makkariin (makkari avautuu olkkariin), kuului kopsahdus ja siellähän laps oli lattialla.
Näin pitkään ehdinkin olla jo vähän tyytyväinen siihen, että tätä ei oo päässyt vielä tapahtumaan. Nyt meni sekin piste. Minuutin, pari laps itki, vieritti muutaman kyyneleen ja kehitti otsaan mustelman, kunnes huomasi kuvansa peilistä ja alkoi hymyillä. No, sänky ei ole ihan hirveän korkealla ja nopea toipuminen viittasi siihen, ettei laps nyt tähän menehdy, eikä lääkäriin tarvinnut lähteä.
Sen sijaan laps on sen jälkeen nukkunu vähän vähemmillä heräämisillä (molempina öinä vain kaks heräämistä - vaikkakin heräämiset itsessään hiukan normaalia pidempiä). Coincidence?
No comments:
Post a Comment