Tuesday, January 8, 2013

kuukausi 6, päivä 8

Näin muistojen hälventyessä ja järjen äänen voimistuessa oon päättänyt keskittyä niihin asioihin, joita neuvola EI sanonut. Sieltä ei sanottu, että pitää nythetipaniikki alkaa lisätä ruokaa, vaan 'lapsentahtisesti', pikkuhiljaa. Sieltä ei sanottu, että pitäisi esim. kuukauden kuluttua tulla paino/pituus-kontrolliin, vaan varattiin ihan normaali neuvola (ja rutiini-neuvolalääkäri) kahden kuukauden päähän. Sieltä ei sanottu, että esim. sormiruoka pitää vaihtaa soseisiin, että enemmän ruokaa menis alas.

Ajattelin tulkita sen niin, että ei paniikkia. Myöskin ihanat kommentoijat (ja äiti, sekä internetin tuntemattomat ihmiset, joiden pohdintoja pienten vauvojensa koosta jossain keskustelufoorumilla olen lukenu) ovat lohduttaneet. Kyllä toi hengissä pysyy ja siitä tulee ihan normaalikokonen ihminen.

Lapsella on alkanut huuteluvaihe. Melko kovaäänisesti kokeilee äänensä kantavuutta, ihan vaan huvikseen, leikkiessään. Vähän niinkuin laulais. Tosi kovaäänisesti.

Huomasin myös toisen ihan puhkeamaisillaan olevan hampaan, tällä kertaa oikea yläykkönen. Sain myös lapsen potatettua tänään taas. Hyvä laps!

Yöt ovat sen sijaan rauhottumaan päin, toivottavasti trendi jatkuu. Lisäksi oon aika ylpeä siitä, että onnistuttiin saamaan lapsen unirytmi sellaiseksi, että se menee ysiltä nukkumaan ja pysyy siellä! Okei, sitä pitää välillä vähän auttaa siinä, mutta se ei nouse sieltä ylös ja halua aivan virkeänä takasin leikkimään. Aikasemman tunnin-parin-kolmen sijasta nukuttamiseen menee nyt 5-20min + kerta/pari (eilen esim. vain kerta) uudelleenavustamista (5-15min). Olemme tyytyväisiä, ainakin toistaiseksi Pantelyn keinot tuntuu tepsivän.

Me ollaan lähdössä Kanarialle vajaan parin viikon päässä. Tänään vauvakerhossa käydessä tuli puheeksi rokotukset ja GAAH, enhän mä ole tajunnut mitään rokotuksia lapselle hommata! Sarjassamme paskamutsi-fiiliksiä, kun ei ollut tullut edes mieleen, että ainakin MPR-rokote pitäisi ottaa. Kanaria on kuitenkin .. Kanaria, eikä mikään Afrikka.

Soittelen huomenna paniikkisoittoja neuvolaan. Onneksi täällä Espoossa toimii avoneuvola - mulle aivan uusi käsite.

Ja joo, mulla on töihinpaluuahdistus. Meilittely pomon kanssa aloitettu, deadline päätöksille (aloitanko työt heti vanhenpainrahan lopuksi vai tehdäänkö miehen kanssa jotain Järjestelyjä, että saadaan pidettyä laps kotona vuodenvaihteeseen asti) on perjantaina. Aagh. Luulin, että palaisin mieluusti töihin nyt heti keväällä, mutta oikeastaan haluisin kyllä ehkä sittenkin olla kotona pidempään. Laps niin pieni vielä!

Ajatus oli siis että mies olisi sitten lapsen kanssa mun töihinpaluusta eteenpäin elokuuhun asti ja sitten laps hoitoon pariksi päiväksi viikossa (tai muutamaksi tunniksi joka päivä) ja tehtäisiin miehen kanssa kevennettyä viikkoa. Tai sitten niin, että yksinkertaisesti palaan kotiin elokuussa ja laps alottaa hoidossa vuoden vaihteessa. Mitä tehdä, mitä tehdä?

Parsakaalia silmiin, jeee!

4 comments:

  1. Hyvä, just noin! Jos jotain hätää oikeasti olisi, joko sä huomaisit tai neuvolassa huomattaisiin ja asia otettaisiin puheeksi, joten voit ihan ilolla keskittyä nauttimaan vauvan kanssa hengaamisesta :)

    ReplyDelete
  2. Kyllä se laps kasvaa, elä huoli! :)

    Suosittelen sinullekin yksityistä lastenhoitajaa kotiin. Eli siis hoitajalle maksetaan kodinhoidontuki + yhdessä sovittu summa.
    Itse olin nuorempana vuoden lastenhoitajana (prefer the word nanny) ja homma toimi vallan mainiosti. Lapsi sai kasvaa kotona ja vanhemmat saivat käydä töissä. www.hoitopaikka.net , siellä on miljoonasti lisäinfoa! :)

    ReplyDelete
  3. Hei kiitos vinkistä! Täytyy käydä vilkasemassa :)

    ReplyDelete