Sitten bongasin tänään aivan täysin yllättäen pienen sahalaidan vasemmassa yläikenessä! Hammas! Meidän laps on kasvattanut itselleen hampaan!
Mitään erityisiä itkuja en ole huomannut, mutta toissa yönä - kerroinko? - laps heräsi yhdeltä, kolmelta, viideltä ja seitsemältä piehtaroimaan pitkin sänkyä. Siis ihan kunnon vapaapainijan ottein heittäytymisiä puolelta toiselle, silmät tiukasti ummessa. Pidin sitä sillon vaan lähinnä outona anomaliana, mutta näin jälkikäteen mietittynä liekö ollut sitten hammaslevottomuutta.
Noniin, noin muutoin laps on oppinut laskeutumaan kontrolloidusti seisaalta istumaan ja on alkanut liikkua tukea vasten sivuttaisaskeleita. Sai maistaakseen kesäkurpitsaa. Tirskuu hellyyttävästi, kun sitä pussailee leuan alle tai kylkiin.
Enough about laps, let's talk about me. Mä oon tosiaan jämähtänyt joulun jälkeen johonkin ihmeellisen pesiytymistilaan. Mihinkään ei tekis mieli mennä ja oon suurimman osan päivistä viettänyt ihan vaan oman kodin seinien sisällä. Ulkoilmaa on haukattu se pakollinen määrä, joka on tullut vaunujen keikuttelusta terassilla ennen lapsen nukahtamista (mikä nykyään näiden rutiinien ansiosta tapahtuu varsin nopeasti). Puhuin aiemmin ryhdistäytymisestä, mutta ei ole oikeastaan vielä huvittanut.
Ja monesti oon tässä miettinyt, että pakkanen täyteen ruoka-aineksia on ollut ehkä yksi mun parhaita ideoita. Koskaan. On ihan huippua, että voi vaan mennä ja valita laajasta valikoimasta ruoka-aineet - ilman että tarvii poistua kotoa!
Tää pesiytymisvaihe menee kyllä itsestään jossain vaiheessa ohi - viimeistään sitten keväällä. Nyt tää kodin lämmössä kyhnääminen on just best.
Nukuttamisesta. Ollaan pidetty meidän aiempi ysiltä nukkumaan -rytmi ja se on toiminut ihan ok. Öisin laps tosiaan edelleen heräilee välillä ja iltasin pitää käydä muutaman kerran tassuttelemassa / hyssyttelemässä / toimimassa tuttina (kyllä, tassuttelu on muutaman kerran jopa auttanut!). Suurin - ja paras - muutos tässä on kuitenkin se, että laps ei herää tässä välissä valvomaan, vaan ysiltä menee sänkyyn ja jää sinne kunnes aamu koittaa.
Pantley (No-cry sleep solution) väittää, että kun lapsen pistää aiemmin nukkumaan, se myöskin nukkuu paremmin ja pidempään. Ja että vauvoilla on luonnostaan tarve päästä ajoissa (tyyliin seiskan aikaan illalla) nukkumaan.
Ajattelin, että me voitaisiin alkaa aikastaa lapsen nukkumaanmenoa pienin askelin. Viidellä - kymmenellä minuutilla per ilta. Ja katsoa mitä tapahtuu. Mielessä on vieläkin se traumaattinen yö välipäiviltä, kun laps nukkui 20-22 ja sitten neljä tuntia imetystä / hyssytystä, ennen kuin laps viimein nukahti uudelleen. Se varttia vaille kahden epätoivo ei hetkessä katoa.
Mutta hammas! Lapsella!
No comments:
Post a Comment