Wednesday, January 30, 2013

kuukausi 6, päivä 30

Oikeastaanhan laps täytti tänään seitsemän kuukautta. Seitsemän?! Olkoon kuinka klisé tahansa, mutta mihin aika katoaa? Joskus parin kuukauden kohdalla muistan miettineeni, että miten ihmeessä niin monet ovat onnistuneet pitämään lapsensa hengissä yli puolivuotiaaksi. Monet jopa aikuisiksi. Kaikki oli niin epävarmaa ja epäselvää ja pelottavaa.

Seitsemänkuu-päivän kunniaksi lapsella on ollut todella hankala syömispäivä (pöytäkirjoihin jätettäköön merkintä, että normaalisti syöminen sujuu meillä ihan suhteellisen leppoisasti ja hyvin). Aamulla yritin tarjota puuroa, jossa banskua ja mansikkaa.

Eeeii. Ei oo varmaankaan nälkä, ajattelin. Mansikka on uusi maku, mutta kyllä se eilen ja toissapäivänä maistui. Kokeillaan puolen tunnin kuluttua uudelleen. Kokeiltiin. Nope. Huomionarvoista, että maissinaksut kuitenkin ängettiin suuhun hartaudella. Heitin siis jos toisen setin puuroa roskiin ja tein puolikkaan setin Ihan Pelkkää Riisipuuroa. Kelpasi.

Lounaaksi ajattelin maistattaa lapsella pikkusen tomaattia ja koska sitä ei kuitenkaan varmaan montaa lusikallista (perunan joukkoon sekotettuna) menis, mulla oli Oikea Lounas valmiina odottamassa. Bataattia, lohta, perunaa, ja kesäkurpitsaa. Maistui eilen oikein mainiosti.

No, tällä kertaa ei. Laps venkoili syöttötuolissa, ynisi ja parkui suu viivana ja minä yritin kammeta sen haavia auki lusikalla (myöskin oma suu viivana). Kaikki äidit varmaan tietää miten helppoa on yrittää syöttää lasta, joka ei halua syödä?

Luovutin ja tein viimeisen yrityksen. Pelkkää bataattia. Pari lusikallista meni, joten voitonriemuisena sekotin sekaan ihan hitusen perunaa (ihan tuttu maku jo) ja pienenpienen sirkaman lohta. Ennen ensimmäistäkään lusikallista suu oli taas sulkeutunut, eikä toivoakaan avautumisesta.

Normaalisti osaan luovuttaa aina tietyn turhautumispisteen jälkeen. Normaalisti siinä vaiheessa myös laps on syönyt jo ihan riittoisan annoksen, joten luovuttaminen on helppoa. Tänään ei ollut syönyt, eikä luovuttaminen ollut helppoa, enkä tajunnut tehdä sitä ajoissa. Jos en olis yhtään huolissani sen paino+pituuskasvusta ehkä olisin tajunnut. Tai jos en olis suunnitellut meneväni neuvolaan itsepalvelutiskille lapsen mittaukseen tänään.

Mietin jo neuvolaan ajaessa, että kylläpä hyvän päivän valitsin tähän. Juuri sen, jolloin laps ei syö. Ja sataa lunta (taas!). Ja kaikki turhauttaa jo valmiiksi. Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Sitten ne mitat. Laps oli kiskassut reilussa kolmessa viikossa lähes 500g painoa ja yli sentin pituutta! Siis ihan superhyvin! Uudet 7kk mitat olisi nyt sitten 7300g, 67cm. Huoli väheni roimasti. Ja lisäksi mies saa tapella lapsen kanssa iltapalan. Tosin luulisi että päivän vähällä syömiselle se söisi mielellään vaikka pikkukiviä päivälliseksi.

Kevein mielin treeneihin siis!

4 comments:

  1. Pakko kysyä. MIKSI sä oot koko ajan niin huolissasi lapsen kasvusta?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mmh, ei kyllä koskaan pitäisi julkaista tekstiä, jota ei ole lukenut läpi itse ensin :-)

      En mä ole kokoajan. Pitkään ennen viime neuvolaa en ollut ollenkaan. Viime neuvolatäti onnistui kylvämään jonkun epäilyksen siemenen omilla pohdinnoillaan siitä, että laps jää hiljalleen kokoajan enemmän miinukselle sen sijaan, että ottaisi kiinni kasvussa (tai edes pysyisi omalla käyrällään).

      Huono kasvu taas saattaa kertoa jostain muusta sairaudesta tai ongelmasta. Siihen ei tietty lisäsyöminen auta, nyt oli vaan se tavallinen 'nyt on lounasaika, tässä on ruokaa, josta pidät, miksi ihmeessä et syö?'.

      Ja siis oikeasti en oo mitenkään aktiivisesti huolissani, lähinnä 'seuraillaan tilannetta' -tasolla. Oikeasti kiinnosti tänhetkiset mitat, koska laps on syönyt mun mielestä aika hyvin (lukuunottamatta tätä päivää) ja toivoin, että se näkyisi mitoissakin. Ja näkyihän se!

      Delete
    2. OK! Joillekin lukijoillesi (köh) on voinut tulla sellainen kuva, että asia on jatkuvasti mielessä - mikä olisi ehkä hieman jo huolestuttavan puolella. Ei kenenkään ole hyvä olla stressaantunut sellaisesta asiasta koko ajan :) Mutta jos se ei kuitenkaan aktiivisesti vaivaa, niin en aio järjestää interventiota vaan maailmanloppuunvalmistautumistuokion, kunhan saan aikaiseksi :D

      Delete
    3. Oho, täytyykin vähän tarkastella mitä kaikkea tänne blogiin tulee kirjotettua! Loppujen lopuksi postaukset on aika pieni välähdys kokonaisuudesta, mutta toisaalta sitten taas luo oman kokonaisuutensa tänne internetin nurkkaan :)

      Maailmanloppuunvalmistautumistuokioon osallistun kyllä oikein mielelläni! Kerrot vain ajan ja paikan, niin puen lapselle cthulhu-bodyn ja saavutaan paikalle :)

      Delete