Jos tässä on ollut ihan hyviä päiviä, niin tänään oli kyllä sellanen todella 'hakkaan päätä seinään haluan Suomeen' -päivä.
Aamulla yritettiin kylpyyn. Ei tullut lämmintä vettä ja patterit kylminä. Lyhyt tutkinta osoitti, että boileri rikki. Vähän teki mieli kirota. Aamu menikin sitten miehen kanssa vuorotellen setviessä mitä nyt tehdään (ja believe you me, tämä ei tulekaan olemaan ihan hauska homma. Vuokra-asuminen hanurista).
Lounaan jälkeen annoin isomman skipata päikkärit ja ajattelin, että saa vetästä pienen power napin kun mennään puistoon vähän myöhemmin. Ja tää ei ollut ihan mikä tahansa puisto, vaan erityinen adventure park, johon oikein soitin etukäteen (koska niiden sivuja uusitaan ja netistä löytyi tosi heikosti tietoa) ja kysyin voiko sinne tulla. Voi tulla, sanoivat, avataan varttia yli kolme.
Lähdettiin tarkistamatta keliä ja äh, siellähän satoi-tihkutti. Harkitsin vielä ja soitin uudestaan 'siis oliko tämä nyt sisä- vai ulkoleikkipuisto?'. Meillä on molemmat, sanoivat, tulkaa vain.
Reilu kilsa vaunukävelyurheilua (plus muutamia harha-askelia) sateessa (kyllä se on varmasti sen arvosta!) ja oltiin perillä. Tämä on yli viisivuotiaiden after school -kerho, sanoivat, tulkaa takaisin kolmen vuoden päästä. Vähän teki mieli kirota.
Kaksi vaihtoehtoa: herättää isompi ja missata mahikset ehtiä mihinkään näihin sulkeutuviin puistoihin tai antaa nukkua sitten täydet, myöhäiset päikkärit (jota näkyisi sitten taas iltanukutuksessa) ja kiirehtiä vielä yks kilsa kivaan puistoon, jossa ehdittäisiin edes nopeasti keinua.
Valitsin jälkimmäisen ja hiukset sateesta kiharalla painelin puistoon ehdittiin keinua 8 min (joista osa meni lämpimämmän vaatekerraston vaihtoon), kun kuului dingdong - kaks minuuttia etuajassa - ja meidät häädettiin.
Odotettua, mitta silti teki mieli kirota.
Laahustin kotiinpäin lannistuneena ja yritin ehdottaa lapselle, että pysähdyttäisiin lähipihan nuhjuseen puistoon, joka oli sentään auki. Laps tuli hitaasti pois rattaista ja kommentoi 'ohhoh, onpas täällä märkää...'. Onko sulla kylmä, kysyin, haluutko mennä mielummin kotiin? Nyökkäys ja nyökkäys.
Lopullinen silaus: ajattelin ilahduttaa itseäni kotona paistamalla vähän vuohenjuustoa leivälle. Paistoin, haukkasin ja katsoin kuinka se sula vuohenjuusto pyörylä valui alas leivältä mun housujen kautta lattialle. Nyt erityisesti teki mieli kirota.
On the bright side: tuleepahan tässä vaunulenkkeiltyä. Ja ehdin kuitenkin aamupäivällä istua alas lapsen kanssa leikkimään myyrien jäätelökiska-lääkärileikkiä ja kuuntelemaan sen mahtavia juttuja. Nämä on kiviä, jotka laitetaan tohvannulkkaan katvamaan. Titten niitä kattellaan, että ne katvaa ja titten myylät voi työlä ne.
Mimmosiin vaunuihin päädyit? Onko teillä tuplat vai kulkeeko pieni repussa? Meille syntyy toinen lapsi huhtikuusaa ja mä teen pää savuten tutkimustyötä tuplavaunuista. Phil&Tedsin on voitolla.
ReplyDeleteEi olla vielä hankittu uusia vaunuja. Tällä hetkellä meillä on täällä Pegperegon matkikset, joissa voi työnnellä isompaa, kun pienempi on liinassa. Bugat on tulossa rahdissa ja niissä on seisomalauta. Ja tällä hetkellä myös se istuin, ei kaukalo. Katsotaan pitääkö jossain vaiheessa vaihtaa.
ReplyDeleteAjattelin, että kokeilen miten pitkälle pärjätään tällä systeemillä (hyvää treeniä vaunujen työntäminen kun on vielä lisäpaino liinassa ;) ja jos jossain vaiheessa ei enää pärjätä, niin sitten voi miettiä mikä on ensisijainen käyttötarve.
Onnea ja paljon tsemppiä odotukseen! Raportoin jos vaunukonfiguraatio muuttuu :)
Taas bloggeri pimittänyt sun postauksia, murrr!
ReplyDeleteJospa uus päivä tois iloisempia hetkiä. Onneksi on noita parivuotiaiden juttuja, ihan huisia! Hyvästi pahatuuli, kun noita kuulee. :)