Wednesday, January 23, 2013

kuukausi 6, päivä 23

Kanarialla ja hengissä!

Täällä on puolipilvistä, suomalaisen kesäkuista ja sisällä kosteen koleanviileetä. Eivät osaa tehdä täällä taloja kuten Suomessa.

Lento meni suhteellisen hyvin. Kentällä ei jäänyt sekuntiakaan ylimäärästä aikaa, vaikka oltiin checkinnaamassa heti kaks tuntia ennen lentoa. Okei, jonotuksessa meni eka puoli tuntia (Norwegian on yrittänyt vähentää jonoja pakottamalla ihmiset checkinnaamaan automaateilla ja sitten vaan tuomaan rojunsa tiskille. Jostain syystä silti jono oli ihan ennätysmäisen hidas). Tiskille päästyä heitin lapsen Manducaan ja pistin kärryt (mukana siis kärryjen runko + turvakaukalo) kasaan ja hihnalle.

Etsin meidän lähtöportin ja lähimmän vessan, johon menin suorittamaan lähtötoimenpiteet: imetys, vaipanvaihto, pissan siivoaminen itseni ja lapsen yltä (tää oli varmaan toinen kerta, kun laps pissaa hoitapöydällä ilman vaippaa), puuduttavia korvatippoja, nenätippoja ja suppo (kaikki lapselle). Just in case. Ja sitten käveltiinkin jo koneeseen.

Lento sujui ilman itkuja, jopa nousut ja laskutkin. Laps nukkuikin vähän, ehkä tunnin or so. Loput viis tuntia ja vartti se pyöri mun sylissä kuin simpanssi kofeiinilla. Yritin viihdyttää millon milläkin lelulla, mutta truth be told, kun ei ole ketään jolle voisi (haluaisi) antaa lapsen syliin lennolla, niin laukkua ei tule hirveästi kaiveltua.

Lisäksi törmäsin jälleen tähän jännään ilmiöön. Ympärillä oli yhtäkkiä kaikenlaisia tätösiä (jopa setäsiäkin), jotka ihasteli lasta ja olisi halunnut sen syliin. En lopulta sitten enää kehdannut kieltäytyä, kun käytävän toisella puolella oleva tätönen oli niin superihastuksissaan. Pitkin hampain sai laps sitten mennä hälle hetkeksi syliin repimään sen kauluksia - eikä mokoma (laps) edes alkanut vierastaa. Loppulennosta joku mies käytävän toiselta puolelta kysyi, että itkeekö toi koskaan.

Päivä oli kyllä kaikenkaikkiaan maailman pisin. Laps oli aivan seis kun päästiin lopulta (Suomen aikaa puolilta öin) maamolaan ja sain lapsen nukkumaan. Nukuttiin vähän levottomasti, mutta mun suureksi yllätykseksi seuraavana päivänä päästiin aika hyvin rytmiin takasin.

On se oikeastaan aika kiva voida mennä ulos ilman, että on kylmä.

Unet palmun alla. Kasvikset on isoja. Vaippavuoret myös.

4 comments:

  1. Pikkuisen olen kateellinen siitä, ettei lasta tarvitse topata ulos lähtiessään. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, pistin jo viestiä miehelle, että mitäs jos muutettais jonnekin missä talvi on ees vähän lyhyempi :-)

      Delete
  2. Meidänkin vauvaa ihasteltiin menomatkalla Thaimaahan, kun ei itkenyt kertaakaan koko 10 h matkan aikana, vaikkei paljon nukkunutkaan. Paluumatkalla ei sitten enää ihasteltu, kun vaavi antoi itkua senkin edestä...! Toivottavasti teillä paluu yhtä onnistunut kuin meno :) Pärjääkö siellä lyhythiaisella ja shortseissa/hameessa, oon itekin miettinyt Kanariaa ens talveks, kun kuitenkin paljon lyhkäsempi matka ja laps sillon aika vipeltäjä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aagh, toivottavasti meillä paluu sujuu yhtä hyväntuulisissa merkeissä kuin menokin!

      Täällä on auringonpaisteessa hyvinkin lämmin (25 astetta ja päällekin), mutta tuuli saattaa olla vielä vähän viileä ja varjossa joku 17-20 astetta. Mä olen kulkenut capreissa / farkuissa ja t-paidassa ja hupparissa. Välillä oon pitänyt huivia kaulalla lämmikkeenä.

      Kyllä tää suomalaiselle on ihan ok lämpötila, mutta ei siis mikään helle. Ja välillä lyhythihanen riittää hyvin, mutta kandee pitää pitkähihasta mukana just in case.

      Täällä lämpötila nousee aika nopeasti kevättä kohti ja esim. kuukauden kuluttua on jo paljon lämpimämpi.

      Niin, ja siis tietty mä olen ollut nyt Las Palmasissa, jossa on usein pilvistä ja tuulista. Saaren (Gran Canaria) eteläisemmissä osissa (joihin ihmiset yleensä menee lomailemaan, tyyliin Puerto Rico, joissa on niitä pitkiä hiekkarantoja yms) on tyyliin helmikuussa jo (usein) biitsikeli.

      Delete