Monday, January 7, 2013

kuukausi 6, päivä 7

Neuvolasta. Saatiin ainakin nyt ainakin ihan erilainen terkkari kuin aikasemmat neuvolatypyt. Tällä kertaa vastassa viiskymppinen, no, tätönen. Ihan mukava ja ystävällinen tämäkin, mutta mua vähän yllätti ettei yrittänytkään ottaa minkäänlaista kontaktia lapseen koko käynnin aikana. Ei myöskään reagoinut mitenkään siihen, että käynti venyi ja venyi ja laps alkoi kitistä ja olla ihan poikki ja koitin vihjailla, että päiväuniaika meni tossa reippaasti yli puolituntia sitten jo (olin siellä neuvolassa tyyliin tunnin. Luulin, että olis ollu sellanen 20min vakkarikäynti). Hän jatkoi puhumistaan tätä noteeraamatta (joo, oli myös tosi kova puhumaan ilman taukoja).

Lisäksi luulin, että söpöilyjen kirjottaminen neuvolakorttiin kuuluu neuvolaterkkarien pyhään ohjekirjaan, mutta ilmeisesti ei. Aikasempien 'ihana tyttö!' ja 'sievä neiti' yms. sijaan tällä kertaan neuvolakortin kommenttiosuus alkoi tylysti 'paino laskussa, pituus myös'. Sen jälkeen kasa harakanvarpaita, joista en saanut juurikaan selvää. Jotain rokotuksista, eka hammas ja lisää ruokaa.

Painoa tullut (reilussa) viidessä viikossa (reilu) 500g - eikö sen pitäisi olla ihan siedettävästi kuitenkin? Pituutta sen sijaan - no mittasi tyyliin neljästi - ja joka kerta eri tulos. Taisi ottaa keskiarvon, joka oli 7mm enemmän kuin sillon reilu 5vko sitten.

Yritän olla stressaantumatta tästä pituuskasvun vähyydestä ja muistaa, että vauvojen mittaus ei ole kuitenkaan kauhean eksaktia tiedettä, vaikka sitä tuijotetaankin naurettavan tarkkaan. Lapsen vaatteet käy sille jatkuvasti liian pieneksi, enkä usko syyn olevan pesukoneessa. Kai se on ihan hyvä viite?

No, yrityksistä huolimatta neuvolasta kuitenkin sitten siis lähti väsyneen ylireagoiva, huolestunut, stressaantunut, murheellinen äiti, jonka lapsessa täytyy olla jotain vikaa, kun se ei kasva käyrillä, ja jolle kukaan ei sanonut, että 'mutta ei tässä hätää, kaikkihan on oikein hyvin'.

Btw, eikös rintaruokituilla tapahdu aina joku kasvunotkahdus neuvolankäyrillä, jotka on tehty korvikeruokittujen vauvojen mukaan, vai muistanko väärin? Niin, ja tietenkin tuli taas mieleen, miten lapsilla voi olla kaikenlaisia vakaviakin sairauksia, jotka ilmenee vastan vuoden-parin iässä, ehkä myöhemminkin ja ja ja...

Näin iltaa kohti olo on vähän kohtentunut ja järki on alkanut ottaa taas voiton. Laps on hyvinvoiva, iloinen, onnellinen, hymyilevä, aktiivinen, utelias, kehittyy ja oppii kokoajan ja syö ihan hyvin. Sairauksia tässä maailmassa on, mutta kunnes toisin todistetaan, laps on terve.

Potasta. Laps on tänään tehnyt asiansa jo kolmesti pottaan - kahdesti pienet ja yhdesti isot. En arvannut tän lähtevän näin hyvin käyntiin, enkä edelleenkään usko, että tämä tulee ihan näin hyvin jatkumaan.

Unista. Aloin viime yönä tehdä sitä, etten antanut lapsen nukahtaa rinnalle, vaan valvoin sen imiessä aina about 10min ja irrottelin sen suuta niin, että se lopulta nukahti ilman imuotetta (tarkoituksena poistaa tarve nukahtaa rinta suussa). Sitten kun tätä toistettiin pitkin yötä puolentoista tunnin välein, niin tää täällä olis aika valmista kamaa. Mulla on kyllä edelleen tiukka ja vakaa usko, että tämä tästä tulee vielä helpottumaan. Ei nyt yhden yön jälkeen vielä voi luovuttaa.

Päiväunista. Neuvolatäti sanoi, että kahdet olis parempi. Myös Jorvin ohjelappunen, joka mulle lykättiin käteen, sanoi että kahdet. Mä uskon, että lapsen mukaan kahdet tai kolmet, meille on tuntunu kahdet toimivan kyllä hyvin.

Ruoasta. Jos tälle 1-2 uutta ruokaa viikossa -säännölle on syynä vain allergioiden metsästys (eikä esim. että liian nopeasti monta uutta ruoka-ainetta AIHEUTTAA allergiaa), niin voisi kuvitella, että jotain suhteellisen varmoja ruokia voisi tarjota sitten vaikka yhden lisää ja haarukoida takas sitten jos jotain ilmenee. Suhteellisen varmoja, kuten jauhelihaa. Perunaa. Vehnääkin ajattelin (kai vehnäallergia olisi jo tullut vastaan imetyksen kautta?). Lasketaanko öljy yhtenä ruoka-aineena, jos tarjoan lapselle itsetehtyjä kaura-vehnäsämpylöitä, joissa on taikinassa myös öljyä?

Anyway. Mies oli ihana ja tuli töistä kotiin ja oli meidän kanssa ja silitti kun mua harmitti.

EDIT: Sanottakaan tähän vielä ajatukseni päivältä. Mietin, että kuvittelin lapsen ensimmäisten viikkojen aikana elämän olevan puolen vuoden kuluttua helppoa, selvää, yksinkertaista ja stressitöntä. Että olisin itse jo rauhottunut ja kaikki asiat olisivat vaan jotenkin loksahdelleet paikoilleen. Sen sijaan täällä ihmetellään edelleen ihan paria ihan pikkuasiaa. Nukkumista ja syömistä. Jokohan nämä taklattaisiin seuraavan puolen vuoden aikana?

18 comments:

  1. Heippa!

    Täällä kirjoittelee saman ikäisen pojan äiti.
    Meillä myös ollaan vähän keskimääräistä pienempiä, erityisesti pituuden suhteen. Pituus humpsahti joskus 3 kk iässä alaspäin, mutta on nyt sitten pysynyt samassa joten neuvolantädin mielestä ei tartte harkita lisätutkimuksia.
    Mä luulisin, että teillä tuo aktiivisuus ja kova liikkuminen verottaa energian saannissa ja siksi kasvukin takkuaa. Harrastetaanko teillä siis sormiruokailua vai myös soseilua?
    Mä annoin alussa myös aina yhtä makua kerralla, mutta nyt viime aikoina oon alkanu antamaan melko suruttomasti ihan kaikenlaisia uusia makuja. Ja joku just sano, että puolen vuoden iän jälkeen ei oo enää niin tarkkaa, että voi antaa useampaakin uutta makua kerralla.
    Meidän pojalla lisääntyi soseiden määrät selvästi kun puolen vuoden ikä ylittyi ja hän oppi ryömimään. Sitä ennen meni lähinnä maistellen pari teelusikallista.
    Kuinka suuria määriä teidän laps saa soseita ja kuinka monta kertaa päivässä?
    Täysimetetyillä notkahdus painokäyrässä tulee yleensä siinä 4 kk tietämillä.

    Jos susta tuntuu, että ei oikeen mee kemiat yhteen neuvolatädin kanssa ja jatkossakin lähdet käynneiltä suru puserossa niin voit varmasti yrittää pyytää tädin vaihtoa. =)

    Tulipas paljon asiaa. =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka!

      Meillä on sekä sormiruokailua, että soseilua, syötän yleensä tyyliin yhden puuron (bataatti/porkkanasosetta yhdistettynä kaurahiutaleisiin tms) päivässä ja sitten lisäksi kaksi sormiruoka-ateriaa. Yksi tämmönen puuroannos on about puolisen desiä (mutta siis itsetehty). Sormiruoka-aterialla on yleensä kolmea ruokaa.

      Oon kyllä alkanut miettiä pitäiskö soseita kuitenkin lisätä ja varmistaa, että toi saa oikeasti riittävästi ravintoa noista ruoista...

      Miten teillä?

      Ja joo, katsotaan miten seuraava neuvolakäynti menee :) Siis sinänsä tässä kai ei tarttis kauheasti huolestua, kun ei neuvolatäti käskenyt heti lisätä dramaattisesti ruokia (pikkuhiljaa lapsentahtisesti suurempia annoksia, sanoi hän), eikä nähnyt syytä mihinkään lisätutkimuksiin tai edes kontrollikäynteihin, vaan merkkasi seuraavaksi käynnin 8kk-neuvolaan ja samaan syssyyn kuuluu rutiininomaisesti (nähdäkseni) neuvolalääkäri.

      Delete
  2. päivänkakkara07 January, 2013 15:35

    Meille oli tullut kuukaudessa 400 g ja 1 cm --> "kasvaa tasaisesti". Ei oo tullut meillekään mitään söpöilyä koskaan korttiin. Ehkä ei olla söpöjä, vaan pelkästään jänteviä ja tyytyväisiä. ;-)

    Mä oon antanut varsin huolettomasti uusia ruokia. Oikeestaan aina kun oon keksinyt jotain uutta, mitä ei ole maistettu, olen sitä tarjonnut (jos on tietysti vauvalle sopivaa). Muutamasta ruoka-aineesta on tullut pieni reaktio (tomaatti, omena), mutta kyllä ne huomasi ihan ilman laajempia haarukointejakin normaalijärjellä varustettu ihminen, että missä oli syy. Varsinkin jos antaa sormiruokaa, niin helppohan se on havaita, mikä oli ongelman lähde.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ok :) No ehkä toikin kasvaa tasasesti. Ja viimeset pari mittauskertaa on vähän heittäny... (en oikeasti voi vannoa, että E:n pää on ollu laudassa kiinni vielä siinä vaiheessa, kun polvi on saatu suoraksi).

      Ja hitsi olis ollut edes jäntejä ja tyytyväinen, mutta ei ollut mitään!

      'Paino laskussa ja pituus myös. Ruokamäärää ja kertoja pikkuhiljaa E:n tahtiin lisää. Imee ok. (tai jotain muuta, käsiala TOSI epäselvää) taulukkoa katsott. (en tiedä tarkotetaanko tässä nyt siis niitä mittataulukoita?) Rokotteet [epäselvää] yht. saa. Ensimm. hammas juuri puhjennut.'

      Oh well. Kuten sanottu, ei ottanut minkäänlaista kontaktia lapseen muutenkaan, mikä on musta vähän hassua.

      Mjoo, ehkä mäkin voisin hiljalleen lisäillä ton ruokarepertuaaria :-) Tuntuu että 1-2 ruoka-ainetta viikossa on tooooosiii hidasta.

      Delete
  3. Meillä tuli viimeksi noin 400 g neljässä viikossa. Meän neuvolatäti ei edes joka kerta näytä niitä käyrästöjä, piirtelee niitä enemmän omaksi iloksi. Muistaakseni pieni notkahdus oli nyt 4 kk kohdalla tullut painoon, toisaalta pituuden otti harjoittelija ja se oli hypännyt nousuun. Mutta nehän on vain keskivertokäyriä, eihän painoindeksi kerro aina aikuisestakaan koko totuutta.

    Minullakin on sellainen käsitys, että 6 kk jälkeen ruokaympyrää voi vapaammin laajentaa. Viikon sääntö on aluksi hyvä myös siksi että pienen suolisto ehtii tottua uuteen tavaraan. Mut jos ootte tosiaan jo puuroina ehtineet viljoja maistella niin mikäpäjottei se sämpyläkin mene alas :)

    Meidän pikkumies 4,5 kk on nyt aloitellut kiinteitä ja oman äitini rohkaisemana niitä annetaan nyt noin puoli desiä kahdesti päivässä. Hyvin maistuu :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvähyvä, hyvä että maistuu :) Mekin alotettiin iiiihan pikkuhiljaa sillon 4,5kk, mutta tyyliin ruokalusikallinen kerrallaan.

      Ja toi käyrien katsomatta jättäminen voi olla ehkä hyvä juttu, kokonaisuus on kuitenkin tärkeintä!

      Oon antanut lapselle kaurapuuroa tässä nyt jo jonkin aikaa ja tosiaan sämpylöissä ainoat uudet aineet on rypsiöljy ja vehnä. Kokeillaan huomenna :) Ja voisin sitä perunaakin...

      Delete
  4. Meille sanottiin viime neuvolassa juurikin tosta, että käyrät on tehty korvikelasten mukaan eikä siis ota huomioon rintaruokittuja lapsia. Minäkin uskoisin teillä tuon kovan liikkumisen ja aikaisen liikkeelle lähdön vaikuttavan kasvuun ja painoon.
    Ei ne siellä neuvolassa taida tajuta minkälainen vaikutus ja valta niillä on meitä ensimmäisen lapsen saaneita kohtaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, niin just. No, miinuskäyrillä mentiin, miinuskäyrillä mennään. Kunhan kuitenki mennään :-)

      Ja tosiaan kyllä ton jatkuvan liikkumisen täytyy vaikuttaa!

      Delete
  5. Musta neuvolaan on paras suhtautua edes vähän sellaisella huvittuneen kiinnostuneella asenteella. Niin värikkäitä tyyppejä ainakin paikallisessa putiikissa on töissä, etten jaksa enää hätkähtää oikeastaan mistään, mitä ne sanoo. Tai jättää sanomatta.

    Ja noista ruokakokeiluista. Sillä varovaisuudella on tosiaan varmaan enempi merkitystä aloitusvaiheessa ja etenkin, jos on jotain kummempaa allergiariskiä (niin kuin esim. meillä). Vaikka mä kyllä hätähousuna oon nyt jo vähän lipsunut siitä omasta hidastelusäännöstäni, ja heittelen tuolta jääkaapista jo ties mitä purtavaksi. Kova on luotto näihin omiin allergianehkäisyihin.

    Ehkä sä voit itse lisätä sinne neuvolakorttiin, että "erittäin kaunis lapsi. blogin lukijatkin sanovat niin". :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos T, tälle äidille tuli vähän jo tippa linssiin :) Ja hyvä kuulla kanssa, että sielläkin otetaan ruoka-aineita vähän reippaammin käyttöön, uskallan mäki laittaa vaihdetta hiukan isommalle!

      Mulla on ollut liian hyvää tuuria neuvolatypyjen kanssa. Ne on aina ollu semmosia sulosia tyttöjä, jotka lepertelee lapselle ja kehuu ja kannustaa vaan. Ja siis tämäkään ei sanonut mitään negatiivista - ei vaan sanonut tosiaan oikein mitään. Mikä on sinänsä huvittavaa, koska kuitenkin puhui tosi paljon.

      Delete
  6. Mulle on joskus tullut vastaan sairaanhoitaja, joka ei suostunut vastaamaan edes suoriin kysymyksiin - mutta tästä huolimatta suosittelen kyllä, että jos neuvolakäynnistä on jäämässä paha fiilis ja epämääräinen huoli, ihan suoraan kysyy, että onko tässä nyt jotain, mistä pitäisi huolestua. Aika harvinaisia on nimittäin ne ihmiset, jotka ei sellaiseenkaan kysymykseen suostu vastaamaan, kun tarpeeksi jankkaa. Sitten käy yleensä ilmi, että mumina pituuskasvun notkahduksesta ei ole ollut kuin terkkarin tapa liikuttaa huuliaan jatkuvalla syötöllä ajattelun ylläpitämiseksi ja oikeastaan mitään huolta ei ole, jne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mä sanoin siellä neuvolassa itse, etten ole kauhean huolissani, ja vasta siinä uloslähtiessä aloin jotenkin kela ja tuli sellanen fiilis, että hetkinen, miksi se ei sanonutkaan ja entä jos jne...

      No mutta, ens käynnillä kyselen tarkemmin. Päätin tosiaan, että kyllä se olis varmasti sanonut, jos oikeasti olisi ollut huolissaan. Käskenyt tehdä muutoksia, pyytänyt kontrollikäynnille tms. Eli en huolestu.

      Ja toi jatkuva mumina on muuten tosi ärsyttävä tapa joillakin.

      Delete
  7. Ekan kommentin kirjoittaja täällä vielä.
    Niin, meillä alettiin maistelemaan soseita 4,5 kk iässä ja n. 6 kk ikään asti se tosiaan oli vaan maistelua kun ei uponnu kuin pari teelusikallista kerralla. Yhtäkkiä sitten ton 6 kk saavuttamisen jälkeen alkoi ruokaakin upota ihan kunnolla (ainakin aiempaan nähden) eli kaupan sosepurkeissa mitattuna jopa yks kokonainen purkki kerralla. Puuroa ehkä puol purkkia. Poika saa sekä kaupan, että itsetehtyjä soseita. Puuro on ihan perus hiutaleista, ei mitään vauvojen valmisjuttuja.
    Sormiruoka otettiin rinnalle n. 5 kk iässä samalla kun alettiin vähitellen istuttamaan syöttötuolissa.
    Nyt poika syö aamu- ja iltapuuron ja välissä sitten suurin piirtein lounasaikaan liha-kasvissosetta ja alkuillasta hedelmäsosetta. Noilla sose kerroilla, erityisesti liha-kasvissoseen yhteydessä oon ensin antanu sormiruokaa ja sen jälkeen sitte sosetta. Meillä ainaki aika huonosti vielä siitä sormiruuasta menee vielä mitään mahaan asti.
    Mä yleensä syön ite samaan aikaan ku annan sitä sosetta ja poika sitte sormiruokailee sillä välin ku mä rauhassa syön vieressä oman ruuan. Soseella sitte vasta varsinaisesti täytetään maha.

    Mä oon muuten seurannu sun blogia raskausajalta asti. Musta on vaan niin hauska kun sulla oli laskettu aika päivä mun jälkeen ja sitte teidän tyttö vielä synty päivä meidän pojan jälkeen. On siis oikeestikin tosi samanikäisiä nää meidän lapsukaiset. =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aa, niin, me alettiin aika pian 5kk neuvolan jälkeen kasvattaa annoskokoa ruokalusikallisesta useampaan ruokalusikalliseen. Aiemminkin enemmänki olis uponnu - uskon - mutta haluttiin (halusin) alle 5kk vaan maistattaa vähän.

      Ja joo, mäkin olen nyt siirtynyt sellaseen, että koitan tarjota molempia, sormia ja sosetta joka aterialla, kunnes sormeilu on edistyny riittävästi, että voidaan siirtyä pelkästään siihen. Ihan hyvin se nyt jo saa syötyä ja innokas on, mutta soseilla saa varmemmin isompia annoksia kuitenkin.

      Ja kylläpä sattui hauskasti noi lasketut- ja syntymäajat! Et varmaan ollu Kättärillä Helsingissä?-)

      Delete
  8. Heippa!
    Tulin vain sanomaan, että älä huolehdi, tähän ikään kuuluu pituuskasvun (joskus painonkin) notkahdus. Lapset ei ole matematiikkaa, vaan biologiaa :)
    Älä murehdi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiitos, kiitos! <3

      Ellet ole sitten äitini, joka on käyttänyt hyvin samoja sanoja... Joskus nämä asiat haluaa kuulla jostain ulkopuolelta :)

      Delete
    2. En ole! :) Olen nämä sanat kuullut lääkäriltä, kun panikoin aikanaan sikiön jätättäviä mittoja.

      Nyt meillä asustaa puolivuotias, jonka pituus laahaa ja olemme menossa kontrolliin, mutta ajattelen edelleen näitä samoja sanoja mielessäni, poika voi hyvin ja liikkuu, joten en stressaa, älä sinäkään tytöstäsi, vakavasti sairas puolivuotias ei konttaa ja huutele :D

      Delete
    3. Mahtavaa, vertaistukea! Joo, ei stressata, elämä on kivempaa ilman :) Ja oikeasti lapsen yleisen hyvinvoinnin tarkkaileminen on varmasti se tärkein juttu, kyllä siitä huomaa, jos kaikki ei ole kohdallaan!

      Delete