kuukausi 6, päivä 9

Noin niinkuin päivityksenä meneillään oleviin asioihin:

- Potta. Uskaltaudun nyt sanomaan, että kyllä laps ton jutun on tainnut hiffata. Neljäs päivä peräkkäin, kun on hienosti tehnyt asiansa pottaan (isot ja pienet, aina kun hänet on potalle kiikutettu). Ei niin, etteikö jonkunlaiset taantumiset olisi vielä mahdollisia, mutta en olisi todellakaan arvannut tän alottamisen olevan näin superhelppoa. Ilmeisesti vessattaminen paid off.

- Rokotukset. Mennään huomenna avoneuvolaan ottamaan MPR-rokote. Ei ole ihan kahden viikon karenssiaika, mutta parempi kuin ei mitään. Sitäpaitsi ajattelin ottaa kotoa about kaikki ruoat lapselle mukaan, olla poistumatta mutsin asunnosta ja valvoa herkiämättä, ettei toi laps laita mitään (muuta kuin mun tarjoamaa ruokaa) suuhunsa. Rento reissu siis tulossa!

Lisäksi pitäisi päättää haluanko itselleni/lapselle influenssarokotteen. Tällä hetkellä olen kallistumassa rokotteen ottamiseen. 

- Unista. Eilen illalla tapahtui hämmästyttävä asia: Laps heräsi unisykliltään. Kuului älähdys, pari ja kiirehdin jo makkariin - mutta sitten olikin vaan hiljaista. Laps oli löytänyt unen uudestaan. Ihan itse! Hiivin makkarista shokissa ulos. Yö meni normisti - kolmisen herätystä. Nykyään meillä sitten herätään seiskan-puol kasin aikaan. Hyvästi ihanat kympin aamut.

Niin, ja onnistuin nukuttamaan lapsen päikkäreille niin, että lauloin vaunuja keikutellessa ja jossain vaiheessa pysäytin vaunut, mutta jatkoin laulamista (biisi on meille kaikille HYYVIN tuttu). Laps liikehti vielä vähän, mutta kuulkaa nukahti sitten! Paikoillaan oleviin vaunuihin! Ja nukkui koko päikkärit kertaakaan heräämättä! Yleensä täytyy aina unisyklien välissä käydä hytkyttämässä. Nää on kuulkaa täältä meidän perspektiivistä huikeita mullistuksia.

- Harrastuksista. Sirkus myöheni mukavasti sellaseen aikaan, että me varmaan onnistutaan sinne pääsemään. Sen sijaan muskari taitaa kyllä jäädä. Päikkärit pitäis alkaa kolmelta, mutta muskari on puol neljä. Ajattelin, että pistän lapsen sitten heti neljältä vaan suoraan uneen, ehkä se ei sotke. Noh, laps oli unessa 20 yli neljä ja nukkuu edelleen (no onneks nukkuu!). Nähtäväksi jää miten ilta/yö menee. Taitaapi mennä liian vaikeaksi tämä.

- Töihinpaluustressi. Tehtiin jo kertaalleen päätös tänään ja ehdin sanoa miehellekin, että huh. Kyllä helpotti, kun saatiin päätös aikaseksi. Sitten kului vartti ja palasin takas koneelle 'mitä jos mä sittenkin ehkä kokisin, että haluaisin jäädä kotiin vähän pidemmäksi aikaa?'. Äh, tänään puhutaan ja tehdään päätös. On tämä kyllä todella hankalaa.

- Ruokailu. Tänään ollaan rohkeasti maisteltu kahta uutta makua: vehnää (tekemieni sämpylöiden muodossa) ja perunaa. Kumpikaan ei suorilta ollut mikään jymymenestys (mitä, eikö kuiva leipä kelpaa??), mutta harvapa ruokalaji kai on. 

Sen sijaan toivoisin, että lastentarvikemarkkinoilta löytyisi salamannopea robottikäsi, joka osaisi jonkun esim. 3d-kameran tai laserin tms. avulla mukailla lapsen liikkeitä, ja saisi tökättyä ruokaan sille haaviin juuri oikealla hetkellä (suun kallistus, vastaanottavaisuus, kielen asento ja heilumisnopeus laskettuna). Mun käsi ei meinaa siihen onnistua. Kerran jos toisenkin ruokaa löytyy muun muuassa lapsen silmäripsistä. 

Ihmettelin pitkään miksi äideillä on paidat (omat ja lapsen) ihan soseessa, mutta alan ymmärtää. Kyllä vaan, yksinomaan sormiruokaan siirrytään heti kun tuntuu, että laps alkaa saada siitä riittävästi ravintoa.