Toivepostaus: arjenpelastusruokaa.
No, oikeasti tätä postausta toivoi vain mä, mutta jotenkin tuli sellanen olo, että tämmöset ruokapostaukset yleensä on toivepostauksia.
Mähän en koskaan ole kysynyt lukijoilta mtään toivepostausaiheita. Ihan rehellisesti tavallaan kyllä kiinnostaisi tietää (oon luonteeltani varsin utelias) onko jollain lukijalla jotain aihealuetta, josta haluaisi kuulla lisää. Mutta sitten taas haluan kirjottaa mistä haluan, enkä paineistella jonkun toiveiden kanssa.
Mutta siis niin. Arjenpelastusruokaa. Tänne Espooseen muutettua valaistuin vihdoin sen suhteen, että pakkanen tosiaan kannattaa täyttää ruoka-aineilla, joista voi sitten vain päivittäin katsoa, että 'Jahas. Mitäs täältä tänään syötäisiin.'
Yksi ihan oikea löytö on tullut tässä vastaan, nimittäin Finduksen kvinoa-salaatti (ks. kvinoa). Se on hyvin papuinen (ja mä en edes normisti tykkää pavuista) ja kvinoainen ja hitsin hyvä. Lihansyöjänä tykkään paistaa kanssa jauhelihaa sen kaveriksi ja kaiken kruunaa (itse tehty) tzatsiki (tässä Hesarin ohje - itse laitan vaan turkkilaista jugurttia, valutettua kurkkua, valkosipulimurskaa ja suolaa). Nopeaa, superhelppoa ja hyvää. Suosittelen.
Ruoasta puheenollen, harjoittelin kokkausta myös lapselle. Luin jostain blogista apinaeväs-nimellä kulkevista pötkylöistä, joita sormiruokailijat tykkää järsiä (ja jotka valmiina näyttää ihan paistetulta jauhelihalta, mutta joista saisi aikaa jos jonkinlaista kakkahuumoria. Mutta en alennu, en! No vähän alennun: pötkylät ovat varmaan saaneet nimensä ulkomuotonsa takia - apinathan tunnetusti mielellään heittelevät kakkaa, heh heh).
Anyway, resepti on simppeli:
muussaa banaani
sekoita joukkoon kaurahiutaleita, kunnes taikinamaista
1tl kookosöljyä
(1tl kanelia - sitä pikkulapsille sopivaa)
Mulle tosin heti tuli tietty rookie-mistake. Tein taikinasta todella tuhtia ja pötkylöistä tuli ns. stydii shittii (fine, lopetan nyt). Lisäksi niistä tuli todella kovia ja röpelöisiä pinnalta ja surkuttelin jo, että mitenköhän ton pienen suu. Kostutin kuitenkin yhtä hiukan niin, että ne kovimmat osat vähän pehmeni ja laps veteli melkein koko pötkylän hitaasti, mutta hyvällä ruokahalulla. Laitoin loput pakastepussiin, jossa niiden pinta pehmeni mukavasti.
Otin tänään aamupalan yhteydessä itellenikin syötäväksi yhden. Haukkasin oikein reteesti ja leuasta kuului oikein mehevä NAPS. Auts. Ens kerralla vähemmän kaurahiutaleita.
 |
| Kvinoasalaattia + jauhelihaa |
No comments:
Post a Comment