Pitkällisten tutkimustyön päätteeksi voin todeta, että lasten (ainakin meidän) syöminen on kyllä jonkinlaista salatiedettä.
Osa kasviksista maistuu VAIN sormiruokana (porkkana, kukkakaali), toiset VAIN soseena (bataatti, peruna, paprika). Toiset kasvikset ei kumpanakaan. Sitten taas joskus joku maistuu mainiosti, mutta sillävälin, kun käyn hakemassa lautaselle täydennystä, se lakkaakin maistumasta.
Joskus sose maistuu VAIN kylmänä, joskus kuumana. Eilen sose maistui VAIN kun lusikoin sen lapsen suuhun sormellani, enkä lusikalla (ja sillon sitä upposikin kevyesti koko annos, kun lusikalle oltiin vaan suu viivana). Ja suurimmassa osassa näistä mitään patternia ei ole. Iltavelli maistuu konsistentisti aina, vähitään puoltoista desiä, yleensä kaks ja puol.
Ruokailu on kyllä jännää touhua.
Laps kuulostaa edelleen Aku Ankalta, vaikkakin ollaan kai menossa parempaan suuntaan. On ollut todella mielenkiintosta huomata miten paljon lapsen kommunikaatiosta tulee äänen kautta (vaikkei ole sanoja) ja miten hukassa sitä on, kun äänet on yhtäkkiä kadonnu tai muuttunu. Korkeammat äänet on kurkun käheyden takia pihinää ja volyymi on muutenkin laskenut paljon. Niin paljon, että normaalioloissa niihin ääniin ei kauheasti välttämättä kiinnittäisi edes huomiota, ja nyt täytyy jatkuvasti muistuttaa itseä, että nyt ei ole normaalitila.
Aloin kanssa vähän pelätä, että laps herää yöllä pinnasänkyyn pihisemään-itkemään, mutta mä en herää vaikka pinnis on sängyssä kiinni. Laps siis viereen nukkumaan.
Toivottavasti flunssa on meiltä kaikilta ens viikolla jo ohi.
Btw, tein vihdoin eilen jotain, mitä oon suunnittellut jo kauan: menin lapsen kanssa samaan aikaan ysiltä nukkumaan. Hyvin meni, vähän olin neljän aikaan hereillä, mutta kyllä unta riitti kasiin asti. Olis varmaan riittänyt pidemmällekin, mutta piti lähteä aamutreeneihin. Teki kyllä hyvää.
ps. Järjestetäänkö pääkaupunkiseudulla jossain jotain Anonyymit Appelsiini-holistit -kerhoa? Alkaa pian tuntua, että voisi olla aika liittyä. Näiden aplareiden napsiminen alkaa pian karata käsistä.
Moi Lydas! Olen vanha lukija mutta kommentoin nyt ekaa kertaa.
ReplyDeleteSiis syökö lapsenne sekä sormin että soseita syötettynä? Oma mukulani on vielä parin kuukauden päässä kiinteistä, mutta mietiskelen tässä jo tulevia ruokailujuttuja. Vastarannan kiiskenä vastustelen periaatteesta trendikästä sormiruokailua (I know, ei mitään järkeä vastustaa vaan periaatteesta), mutta koska siinä on paljon hyviäkin pointteja, ajattelin mahdollisesti yhdistää perinteistä sosesyöttämistä ja lapsen omin käsin syömistä.
Yleensähän nämä uudet trendit menee niin, että on oltava joko-tai. Mulla on näköjään muutenkin taipumusta miksailla asioita vähän oman maun ja jaksamisen/viitseliäisyyden mukaan ja olen huomannut että silleen saa aika kivasti rennon tatsin kun ei syyllisty. (Aiemmin melkein syyllistyin, kun en jaksa esim kokokestoilla, mutta sitten päätin, että yksikin kertisvaippa vähemmän kaatiksella on plussaa.)
En tiedä kuinka paljon tässä sitten aiheuttaa lapselleen vaurioita, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että kun äiti ottaa rennosti - muksu viihtyy!
Moikka Kati!
DeleteJoo, laps syö sekä soseita että sormiruokaa. Molemmissa on puolensa - soseet on vähemmän sotkusia, kun taas sormiruoka on syöttäjälle helpompaa. Meillä syödään molempia siksi, että aluksi laps ei vaikuttanut saavan riittävästi syötyä sormin ja nykyään tuntuu, että laps tykkää myös soseista. Ja lisäksi reissussa tuntuu helpommalta syöttää sosetta.
Haluaisin kuitenkin siirtyä hiljalleen enemmän ja enemmän sormiruokaan. Kuitenkin tässä vaiheessa on jo tapahtunu tiettyjä assosiaatioita, kuten tossa kirjotin. Kuten että bataatti kuuluu syödä soseena, eikä sormin.
No mutta, nää varmaan muuttuu vielä monta kertaa tässä :)
Suosittelen lukemaan Minä syön itse -kirjan! Siinä ei mitenkään suljeta soseruokailua ulos, vaan kannustetaan etsimään oma, sopiva tapa ruokailla. Ja annetaan syyllistämättä tai paasaamatta infoa sormiruokailusta. Ja kasa kivoja reseptejä lopussa. Ainakin mulle jäi hyvä maku suuhun kirjasta.
Ja laps varmaan säilyy parhaiten traumoitta, kun mennään just niin joustavasti, lepposasti ja olosuhteita mukaillen, ku millonkin tuntuu :)
Mä en kanssa tajuu, muistaakseni appelsiinit viime vuonna tähän aikaan oli jo pahoja! Voisin oikeasti syödä noita vaikka kuinka monta päivässä ja joudun ihan tietosesti rajottamaan itteäni! Käsittämätöntä! Ja ajatella, että ennen viime vuotta olin tässä vaikka kuinka monta vuotta ilman appelsiineja kokonaan...
Argh tää jäi sanomatta: Appelsiinikoukussa ollaan täälläkin. Miten VOI olla näin hyviä appelsiinejä???
ReplyDeletelasten syöminen joo... meillähän tuo esikoinen yhteen aikaan söi vain kun syötin sitä puikoilla. mutta sen syömiset nyt on muutenkin vieläkin mulle mysteeri. pysyy hengissä ja voi hyvin, mutta syö hiiren annoksia supernirsoillen. nuorempi (joka muuten myös on appelsiiniholisti) söisi muuten varppina vaikka mitä, mutta kolmen vanhana alkoi matkia siskoaan. ollaanhan me näistä puhuttukin...
ReplyDeletemuuten, oletko sä syönyt veriappelsiineja? ne on appelsiinien kuninkaallisia, ja niitä (eritoten moroja) minäkin voisin vetää vaikka kuinka.
Joo, mä toivon, että E:stä tulee vähän vähemmän nirso :-) lasten syömiset on kyllä tosiaan mysteeri. Onneks on kuitenkin aikoja, jollon toi syö oikein hyvin ja onpa ehtinyt kerätä tässä vähän masuakin! Ettei tarvi pelätä, että alkaa muistuttaa ihan keskitysleirilasta jos on pari päivää vähän huonommalla syönnillä...
DeleteEiks veriappelsiinit oo tosi kirpeitä - vähän niinku greipit tms? Ja mitä jos moro-appelsiineista tulee takasin moro-heijaste? :)