Laps pääs yllättämään eilen. Avoimen päiväkodin leluosastoon kuuluu muun muuassa varsin ärsyttävä työnnettävä kävelytuki-juttu, jossa on aivan järjettömästi erilaisia vilkkuvia valoja, nappeja, painikkeita ja peili. Ja kaiken lisäksi se soi ja sanoo kaikenlaisia motivoivia lausahduksia, kuten 'etkö vieläkään osaa kävellä?' ja 'yks, kaks, kolme, täältä tullaan, epilepsiakohtaus!' ja 'kyllä me vielä joku hulluksi saadaan!' (saattaa olla, että muistan lausahdukset väärin).
No, laps toki kiinnostui nousemaan seisomaan sitä vasten ja halp, sehän vieri eteenpäin. Ei auttanut kuin ottaa muutamia haparoivia askeleita, kun kärry vei. Aluksi tosiaan näytti siltä, että kärryllä on oma tahto, ei jarruja ja laps roikkuu hädissään mukana, mutta hetken päästä sitä työnneltiin jo ihan näppärästi ees taas pitkin käytävää. En olis arvannut.
Kotona Brion taaperovaunu on saanut puoleensa vain lievää mielenkiintoa ja vähän työntelyä, mutta ei ollenkaan samaan malliin kuin toi välkkyväpuhuva rollaattori.
Rollaattorin työntelyn lisäksi laps leikki ensimmäiset ihan oikeasti selvästi havaittavat leikkinsä jonkun toisen kanssa. Mukana oli kaverin neljä kuukautta vanhempi tyttönen, jonka kanssa vaikuttivat leikkivän hippaa tyhjällä käytävällä. Hetkittäin lapsella leveä hymy, hetkittäin kiukutti, kun isompi kuitenkin konttasi nopeempaa.
In other news, meillä oli viime yönä (ja vähän toissakin) - ei liskojen - vaan hammasten yö. Laps taitaapi puskea seitsemättä hammastaan (vas-ylä-1) ulos ja ilmeisesti se ei puhkeakaan ihan niin helposti. Neljän aikaan mietin sängyssä, että nyt taisi laskeutua rauha. Kuinka monta kertaa sen jälkeen herättiin, en muista, mutta suppo auttoi onneksi.
Toivottavasti ens yö on jo reppanalle levollisempi. Ei nytkään ollut onneksi täyttä parkua, mutta univaikeuksia ja kesken unen älähdyksiä ja heräämisiä.
Btw, laps on alkanut esittää oireita omasta tahdosta. Täällä kitapurjeita esitellään esimerkiksi sen päätteeksi, etten anna lapsen kiivetä syöttötuolista pöydälle. Sitä varsinaista uhmaa odotellessa.. Uhmaiästä on varmaan kirjotettu montakin kirjaa, Uhmakirjan ajattelin ainakin lukea. Jos on muita hyviä kirjasuosituksia, niin antaa palaa.
 |
| Talvista on. |
Kyllä teidän laps vaan on aikamoinen menijä :) Nyt se kävelee tuen kanssa, kohta jo juoksee!
ReplyDeleteTsemppiä öiden kanssa. Meidän pojallehan ei vielä ole tullut hampaita, mutta kauhulla odotan mitä siitä tulee. Onneksi ne hampaat puhkeaa vain kerran ;)
Joo, siis välttämättä hampaathan ei aiheuta mitään suurta draamaa, mutta sitten saattaa tulla vähän niitä vaikeita öitä :) Onneks ne kyllä menee aika nopeasti ohi yleensä.
DeleteMä näin muuten unta, että eevi oppi kävelemään :D aaaaghhh, onneks siihen on vielä kuitenkin vähän aikaa..
Kerrankin taas tuli bloggerin kautta uusin postaus. Johan teillä on menoa!
ReplyDeleteUhmakirjaa olen harkinnut myös, poika kun ei ole mikään leppoisa tapaus, jos ei saa tahtoaan läpi. Kehen liene tullutkaan... ;D
Joo, jostain kirjallisuudesta voipi olla hyötyä, pitää yrittää itekin etsiä :) Meillä ei kummallakaan oo miehen kanssa ollu mitään vaikeeta uhmaikää, joten ollaan mistä ihmeestä toi laps on perinyt jotain tahtoa ja selkärankaa??
DeleteToisaalta, ainakin vielä tätä esiintyy oikeastaan ainoastaan tossa tuoliin sitomisessa, eli vielä ei kauhean pitkälle voi vetää johtopäätöksiä (huomaatko miten lohduttelen ja hämään itseäni?)
Hymyilyttää niin vietävästi tuollainen seitsemänkuinen uhmaikäinen :D
ReplyDeleteHeh joo, onneksi ei ihan kuitenkaan uhmaikäinen, vaikka tossa vähän ehtikin jo protestoida :)
DeleteMulla on edelleen toiveet, että toi pysyy vielä sitten uhmaikäisenäkin (sitten parivuotiaana?) yhtä joviaalina kuin nytkin, vaikka vähän tahtoaan esittää ja tunnusteleekin :)