kuukausi 7, päivä 28

Joka päivä sitä oppii jotain uutta. Mä opin, että ei kannata syöttää lapselle mustikkasosetta, ellei ole (itse) sonnustautunut esim. mustaan burkhaan. Ainakaan ei kannata pitää päällä vaatteita, joissa aikoo syömisen jälkeen lähteä ihmisten ilmoille.

Laps oppi tarttumaan kätösillään nokkamukiin ja nostamaan sen huulilleen juoma-asentoon. Äiti niin ylpeä! Aikasemmin yritykset jäi siihen, että mukiin kyllä tartuttiin, mutta ei tajuttu nostaa, vaan koitettiin imeä kumartumalla nokkaa kohti.

Mainittakoon myös, että eilen oli ihan todella upea kevätsää ja käytiin - häpeäkseni ensimmäisellä since muutto - vaunulenkillä. Pienimuotoista puron solinaa nähtiin ja kuultiin (no, laps veteli hirsiä tämän pysäyttävän kokemuksen ohi, mutta ehtiihän se vielä), rusakon jäljet lumessa ja keskuspuiston reunan. Aurinko paistoi, asteita oli plus ja puiden oksilta tippuili lumia.

Kevätpäivän kunniaksi tein savulohipannaria (ohje Glorian Ruoka&Viini -lehdestä ja roikkunu meidän muistitaululla odottamassa käyttöä). Siitä tuli ihan tajuttoman hyvää. Ajattelin, että jätän puolet miehelle. But I eated it. Silleen klassisesti: iiihan otan pienen palan vielä tosta. No okei, kai sille neljännes riittää. Hupsista. Ei se olis kuitenkaan savulohta osannut arvostaa sen ansaitsemalla hartaudella.

Tänään käytiinkin sitten neuvolassa ja aloin vakavasti harkita haluanko mennä sinne enää uudestaan. Tällä kertaa oli tietty helpompaa, kun osasin jo vähän odottaa,  mutta silti. Taaskaan ei minkäänlaista kontaktia lapseen, ei mitään 'miten menee' -kysymyksiä tai muutakaan. Laps mitattiin ja pakollinen 'miten yöt menee' -kysymys esitettiin. Sitten taas katsottiin  niitä käyriä.

Statsit (suluissa 7.1. mitat, eli vajaa 2kk sitten)

Paino: 7,950kg (6,720kg --> +1,230kg)

Pituus: 70,2cm (65,8cm --> +4,4cm)

Pää: 45,5cm (44,0cm --> +1,5cm)

Eli kaikinpuolin erinomaisesti tullu kasvua sitten viime mittauksen. Ja mitä neuvolatäti sanoo? Toteaa, että joo, kuukaudessa pitäis tulla ainakin 500g lisää painoa (lapsella tullut siis yli 600g), mutta nyrpistelee sille, että pituus/paino -suhde on edelleen miinuskäyrillä (pituus nykyään lähes nolla-käyrällä).

Tässä vaiheessa totesin sille, että lapsen isä oli myös pienikokoinen vauva. Lisäksi laps on hyväntuulinen, todella aktiivinen ja vilkas, energinen, iloinen, tyytyväinen ja syö hyvin, eli en ole huolissani. Täti sitten katsoi mua kulmat kurtussa ja totesi hitaasti 'Niin... no ... nooo, jos sä et ole huolissas......'

Vastasin tiukasti, että en. Harmitti jälkeenpäin, etten kysynyt siltä, että siis mistä mun olis muka tarkalleen ottaen pitänyt edes olla huolissani.

Neuvolan jälkeen oli lääkärintarkastus vielä (8kk rutiinihomma) ja kerroin sitten lekurille (sydämellinen nainen, 45min myöhässä heti aamusta) tosta neuvolatädistä ja kysyin siltä, että mistä ihmeestä mä nyt edes voisin olla huolissani. Lääkäri totesi ykskantaan, että ei mistään. Eikä voisi terveempää lasta kuvitellakaan.

Että näin.