Joo-o, on se kyllä niin, että lapsen sormiruokailu on harpannut eteenpäin. On todella tyydyttävää nähdä kuinka se syö, ihan omin kätösin ja ruokaa menee mahaan asti, pala kerrallaan! Ja siis jopa valkosipulilla ja timjamilla maustettua ruokaa. Ja peräti samaa ruokaa kuin me, vaikkakin tietenkin vauvakonfiguraatiolla (ix nay suolalle yms.).
Täytyy sanoa, että saman ruoan syöminen on kyllä enemmän sitä, että me syödään samaa ruokaa kuin laps, eikä vice versa. Mutta yllättävän usein lapselle tekemäni (sormi)ruoka on suolaa vaille herkullista isojen ruokaa.
Syömisestä puheenollen, oon koittanut säätää Stokken syöttötuolivaljaita vähän sopivammiksi ja siis kertakaikkiaan. Ymmärrän kyllä, että valjaiden täytyy olla tukevat ja pitävät ja turvalliset, mutta eihän toi lapsi nyt mikään elinkautisvanki ole! Kynnet katkenneina ja pinna myös oon kiskonut ja ujuttanut ja hinkannut hihnoja pidemmiksi ja sitten taas lyhyemmiksi, kun ovat kuitenkin olleet epäsopivat. Äh. Onko tosiaan ainoa tämän ongelman parissa?
Viikonlopun puhteisiin on noin muuten kuulunut myös perheen häpäiseminen vauvauinnissa. Olin ekaa kertaa mukana uimassa (aikasemminhan notkuin siellä aina altaan reunalla) ja kuulemma ei ole sopivaa terapia-altaassa vauvauinnin aikaan kiivetä miehen reppuselkään. Myh. Mukavaa kuitenkin oli (mulla), mutta voipi olla ettei kutsua mukaan uimaan mulle enää toiste tule.
Näin sunnuntain kunniaksi mies maalasi keittiön kattoa ja lähdettiin myrkkyhaittoja evakkoon Kamppiin. Ajattelin ensin, että mentäisiin vanhaan takapihapuistoon keinumaan, mutta yliarvioin auringon lämmön aivan täysin omassa pukeutumisessani, joten paineltiin vaan suoraan sisätiloihin. Lounasta Johtokahvilassa, miehelle farkut, lapselle kypärämyssy. Jännittävää matkustamista dösällä. Näistä tämä viikonloppu.
Laps nukkuu nykyään tosi vähän päiväsaikaan, enkä ainakaan vielä (hyvistä vinkeistä huolimatta) saanut ekoja päikkäreitä pidennettyä. Yritämme huomenna uudestaan. Viime yö meni sen sijaan tällä kertaa aika mainiosti, vaikkakin öisin on alkanut taas imetyskaipuu (lapsella). Ei kuitenkaan nukahda rinnalle (imetän sitä niin hankalassa asennossa, ettei se voi nukahtaa siihen), mikä on nyt pääasia.
Viikon kuva. Luonto + välipalarahka (Arla). Jouduin kyllä lisäämään luonnon itse. Oli anyway hyvää.
Päikkäreistä. Vaikka on mitä suosituksia, lapset on noiden kanssa tosi yksilöllisiä. Ja geeneillä lienee näihinkin asiaa. Mun tytöistä esikoinen nukkui aina päiväunia vähemmän kuin tosikoinen, mutta kumpikin oli aika tasan vuoden ja kahdeksan kk kun jättivät päikkärit kokonaan pois. Hoidossa oli pakko ainakin levätä, ainakin tunti, mutta tosi harvoin sielläkään nukahtivat. Ja siis sehän on kaikkia ohjeistuksia vastaan ;) Mutta kun tuo laps on noin aktiivinen ja nyt jo vähäpäiväuninen ja serkkujensa serkku, älä ihmettele vaikka päikkärit jäisi tosi varhain pois kokonaan. Tietty voi käydä toisinkin :)
ReplyDeleteJoo, kun toi kuitenkin TUNTUU tarttevan tunteja unta päivällä, niin olis vaan hyvä, että se nukkuis ne mahd aikasin, eikä lähellä nukkumaanmenoa... No, katsellaan mihin tää menee :)
ReplyDelete