Juoksusta
Ensimmäinen juoksuviikko alkaa olla lopuillaan. Kävin juoksemassa ohjelman mukaisen lenkin eilen ja siinä auringonpaisteessa viilettlönkötellessäni tuli sellanen ainiin-elämys siitä millasta on lenkkeillä, kun juoksu kulkee. Se on aika hieno tunne.
Sen sijaan ensimmäisiä sotavammoja: rakko varpaassa ja penikat jäi perjantain kävelylenkistä (laps Manducassa) jotenkin vähän aroiksi. Onneksi nyt juostessa ei sattunut mihinkään. Epäilen, että rakkoja on luvassa vielä monta, mutta penikat toivottavasti ei ala oireilla enempää. Juoksukengät pitäis olla ihan hyvät ja tosiaan juostessa ei ole tuntunu. Ehkä mä en vaan osaa kävellä.
Viikon saldona kolme juoksulenkkiä, kaks kävelylenkkiä + muuta random jumppaa. Paino -700g. Motivaatio (vielä) hyvä. Ihan lupaavalta vaikuttaa.
Lapsesta
Vauvauinti on muuttunu jännemmäksi, kun ollaan päästy sukeltamisen makuun. Muutamia kertoja ollaan nyt sukelleltu ja laps on lähinnä aina vähän hämmentyneen näkönen, kun pääsee taas vedenpinnan yläpuolelle. So far no trauma siis.
Ikean pallonkuljetusrata on alkanut päätyä leikkeihin alkuperäisessä tarkotuksessaan - pallonkuljetusrata, eikä esim. seisomisen tukena. Lisäksi lapselle on alkanut ilmaantua hurmaavat nenärypyt hymyn kasvaessa riittävän leveäksi. Kas näin:
 |
| Yllä monille tuttuakin tutumpi Ikean ruokahaarniska. |
Meillä keittiöremontti ottaa ja lähestyy. Kohta pitäisi tosiaan koittaa päätyä Jonnekin Toisaalle pois jaloista, pölyistä ja keittiöttömästä kodista. Halp.
Niinjoo, laps on myös ylittänyt jonkun kriittisen massarajan ja tuntuu nykyään jotenkin tosi painavalta nostettaessa. Käypi hyvin käsitreenistä. Muutenkin on nykyään niin iso. Kädet ulottuu joka paikkaan (erityisesti mun hiuksiin, joita hän irrottaa tukko kerrallaan sekä läppärin virtanappiin, vaikka kuinka ujutan läppäriä kauemmaksi). Lisäksi miehen ja mun nukkuma-ala pienenee kokoajan, koska laps tykkää vedellä sikeitä vain yhteen suuntaan: poikittain (meidän välissä). Oon kyllä kiitollinen, että valitsee pää-pääksi mun puolen.
Niinjoo, laps on myös ylittänyt jonkun kriittisen massarajan ja tuntuu nykyään jotenkin tosi painavalta nostettaessa. Käypi hyvin käsitreenistä. Muutenkin on nykyään niin iso. Kädet ulottuu joka paikkaan (erityisesti mun hiuksiin, joita hän irrottaa tukko kerrallaan sekä läppärin virtanappiin, vaikka kuinka ujutan läppäriä kauemmaksi). Lisäksi miehen ja mun nukkuma-ala pienenee kokoajan, koska laps tykkää vedellä sikeitä vain yhteen suuntaan: poikittain (meidän välissä). Oon kyllä kiitollinen, että valitsee pää-pääksi mun puolen.
Klassinen H, siis :)
ReplyDeletehttp://www.howtobeadad.com/2011/6452/baby-sleep-positions-“h-hell”
Hahaha, joo! :D Tosin lapsen pää mun suunnassa ja lisäks laps tykkää mennä poikittain meidän naamojen kohdalta, mikä aiheuttaa miehen kasvoille ja lapsen jaloille epämukavia törmäämisiä yön aikana ;) (mies tosin kuulemma ei juuri siihen edes herää)
DeleteMeilläkin keittiöremppa lähenee, kunhan tässä kevät koittaa. Piti laittaa se jo ennen vauvan syntymää mut tässä ollaan. No, paree myöhään kuin ei milloinkaan.
ReplyDeleteMä voin koota sitten parhaat vinkit sulle meidän katastrofista ;)
DeleteTuo juoksuintoilu on vaarallisen tarttuvaa. Mun täytyy joko lopettaa tän blogin lukeminen tai löydän kohta itseni lenkkipolulta! Sitä ei olekaan hetkeen tapahtunut.. vielä muutama eufoorinen postaus lenkin jälkeisestä huumasta ja löydän itseni intersportista tossuhyllyltä kuolaamassa
ReplyDeletet. Yks kade sohvaperuna vaan..
Keittiörempan ajaksi vaan sukulaisiin täyshoitoon ;)
Heh, täytyy nyt katsoa koska taas tulee niitä euforisia postauksia juoksusta.. Alkuhuuma alkaa tälleen viikossa olla ohi ja sit alkaa nää vähän vähemmän euforiset lenkit (kuten tänään) ;)
DeleteMutta sen sijaan kannustan kyllä käymään kuolaamassa vähän niitä lenkkareita - ja sitten kun sulla on sellaset, niin täytyyhän niitä ulkoiluttaa välillä! Vähän käydä koklaamassa kuinkas kamalanihanaa se nyt taas olikaan :)
Vähän meidät jo kutsuinkin miehen vanhemmille hoitoon muutamaksi päiväksi ja sitten ajattelin paeta serkun luokse Sveitsiin loppuajaks. Miten harmin paikka, ettei oikein voida olla kotona, eikai auta kuin matkustaa Sveitsiin! Lämpimään aurinkoon (siellä on kevät jo piiiiitkällä)! Nih ;)