kuukausi 8, päivä 18

Juoksusta

Eilen illalla alkoi vatsa ja oikea kylki vähän krampata. Sama jatkui aamulla, mutta mietin, että ei kitinää ja valitusta, ei! Nyt lenkille vaan, ei ole niin paha! No, lenkille lähdin.

On ihan hyvä, että joskus tulee niitä toissapäiväsiä 'ainiin, näin kulkee juoksu. Ja juoksu kulkee näin.' -hetkiä, koska sitten taas tulee sellasia lenkkejä kuin tänään. Turpa jäässä (millä lämmitetään nenäsuu-osio naamasta?), sormet jäässä (vaikka hanskat!), varpaat jäässä (laitoin hengittävän urheilusukat. Mistake.), järki jäässä. Niin, en kitissyt ja valittanut, vaan lähdin lenkille - jonka vietin kitisten ja valittaen mielessäni.

Tein ehkä fataalin virheen lähtemällä liian aikasin ulos (ennen puoltapäivää), ilma ei ollut kerennyt vielä lämmetä riittävästi. Vähän siis mentiin verenmaku suussa ja hetkittäin olin jo hilkulla siirtyä kävelyyn, mutta eiei, eteenpäin, mars. Juoksin kuitenkin tähtäimessä olleen lenkin ja puoli minuuttia epähuomiossa vielä päällekin. Vatsa ja kylki oli onneks ok, eikä oo enää nyt päivällä krampannut. Ehkäpä lenkki jopa auttoi niihin!

Lapsesta

Laps on taas keksinyt jotain uutta: mahallaan makaaminen onkin hauskaa! Ihan kesken leikin! Aikasemmin konttauksesta pysähdyttäessä laps tyypillisesti kääntyi istuma-asentoon, mutta nykyään saattaa aina välillä mennäkin mahalleen makaamaan ja jopa olla siinä joitain sekunteja. Siis lepoasento! Meidän laps on löytänyt lepoasennon! Taas näitä asioita, joita en olis osannut odottaa.

Tänään laps jopa kellahti selälleen matolle ja vietti siinä muutamia sekunteja melko rentona ennen käännähtämistä taas konttaukseen. Maailmankirjat on sekasin.

Se on hämmästyttävää sen sijaan minkälaisissa olosuhteissa sitä (pienen lapsen vanhemmat) voikaan nukkua. Tänä aamuna laps taas tavalliseen tapaansa alotti möyrimiskiipeilynsä puoli seittemän jälkeen. Joskus seittemän maissa mies nousi ja kappaasi (nauraen) mukaansa lapsen, joka oli juuri pääsemässä mukavasti pinnasängyn reunaa vasten nojailemaan käyttäen mun naamaa astuinlautana. Itsehän oli tässä vaiheessa about neljäsosahereillä.

Aamuteellä internetistä tuli vastaan kuva, joka kuvaa meidän aamuja aika tarkalleen:

Vauvasarvikuono niin iloinen! Äitisarvikuono ehkä voisi vielä vähän
nukkua...