Monday, March 4, 2013

kuukausi 8, päivä 4

Jeskamandeera sentään! Istuin lattialla koomaisena ja tuijotin aivot offline-tilassa lasta. Mies istui pöydän äärellä syömässä. Laps lattialla siinä puolentoista metrin päässä nousi seisomaan. Ilman tukea. Tuijotin hetken keskellä huonetta huojuvaa lasta ja lopulta aivojenkin päästessä kartalle syöksyin lapsen luokse. Laps pyllähti mun kädelle, aivan pehmeästi. 

Tätä en ollut osannu odottaa. Ajattelin, että laps nousee seisomaan ilman tukea, kunhan tajuaa mennä karhukävelyasentoon ja ponnistaa siitä. Missään tapauksessa en uskonut, että se nousisi tosta korkeasta polviseisonnasta ilman käsiä lattiassa. Ohhoh!

Muutenkin musta tuntuu, että jotain palasia on naksahdellut taas paikoilleen. Sormiruokailukin otti nyt yhtäkkiä aimoaskeleita eteenpäin. Ylijäämä oli huomattavasti kohtuullisempi kuin normaalisti. Tai sitten parsa, avokado ja kananmuna oli kaikki nyt vaan ihan lemppareita. Niin, ja taisin nyt illalla ehkä kuulla uuden tavun: mmä

In other news, tänään ollaan käkätetty (ensimmäistä kertaa monta minuuttia ilman kutitusta pelissä), käyty vähän shoppailemassa (ensimmäiset kahvila-ruokailut) ja nukuttu aika vähän. Meidän siirtyessä tähän uuteen, 8-kuisten päivärytmiin lapsen ekat päiväunet piteni mukavasti siihen toivottuun kahteen ja puoleen tuntiin. Tätä kesti ehkä viikon. Nyt unet on taas puoltoista tuntia, vaikka nukkumaan mennään samaan aikaan (ja aivan rättiväsyneenä). Ja iltapäiväunet on se sama yks sykli, eli 45min. Eli päivään tulee päikkäreitä tunnin verran vähemmän.

Jotenkaan en usko lapsen unentarpeen oikeasti vähentyneen kuitenkaan, mutta vielä pitäisi keksiä miten saada ne ekat päikkärit takas 2-3 tuntisiksi. Ideoita otetaan vastaan.

Saaks sitten olla mielensäpahottaja-kukkahattutäti? Meidän yleisin shoppailupaikka on Iso Omena (eli käydään kokonaiset kerran-pari kuussa). Siellä on Ciao Café. Niillä on aivan älyttömän hyviä itsetehtyjä jätskejä. Ja aivan älyttömän huonoa palvelua. Oon ainakin pari kertaa luovuttanut ja lähtenyt pois odotettuani palvelua varmaan lähemmäks kymmenen minuuttia (siinä pyörii henkilökuntaa kiireisenä, mutta eivät vaivaudu edes tervehtimään - osottamaan että minut on huomattu ja palvellaan hetikohta kun ehditään). 

Ja sitten kun sitä palvelua saa, se on usein töykeetä. Kuten tänään. Jonotin kiltisti kassalle ja kysyin sattuisko heillä olemaan mikroa lastenruokien lämmittämiseen (olisin toki ostanut jotain itellenikin, jos mikro olis löytynyt). Kassaneiti vastas: 'Ei.' Ja kääntyi samantien jo seuraavan asiakkaan puoleen.

Niin, tulihan tuossa tärkein asia sanottua, mutta jotenkin sitä olis odottanut jotain tyyliin: 'Valitettavasti ei. Mutta muistelisin, että tuolla.... / Enkä oikein osaa nyt äkkiseltään sanoa missä olisi...'. Ja sitten olisin sanonut 'Okei, kiitos!' Ja se olis vastannut: 'Eipä mittään, moikka!' Ja mä olisin heilauttanut kättäni: 'Moikka!'

Nyt fiilis oli lähinnä kuin luuri olis lyöty korvaan. Selvä. Siirryin Robertsille, josta mikro löytyi. 

Kukkahattutäti over and out.

9 comments:

  1. Vau mitä edistysaskelia, ihan mahtavaa ja huisia!

    Aika yllättävää toimintaa kahvilan henkilökunnalta.. Ite oon saanut siellä aina ihan kohtuullista palvelua, mutta kiire niillä tytöillä tuntuu kyllä aina olevan. Just tollanen toiminta sais kyllä ainakin mut boikotoimaan kyseistä kahvilaa. Voi sitä sentään kohtelias yrittää olla vaikka oliskin huono päivä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, oota vaan, kohta teidänki poikanen tulee juosten vastaan :)

      Ja niin, harmillista, että niiden jädet on niin hyviä. Ei auta kun punnita kuinka korkeella jädehimo on ;)

      Delete
    2. Moikka! Mun blogissa ois kiva arvonta käynnissä. Tervetuloa osallistumaan :)
      http://dayafterday2012.blogspot.fi/2013/03/nyt-starttaa-jalleen-uusi-arvonta.html

      Delete
  2. Meillä nukkuu pidempiä päikkäreitä nyt kun tajusin antaa isompia satseja ruokaa ennen unia.

    Mulla lyö nyt ihan tyhjää onko toi huonon palvelun kahvila siellä henkkamaukan päädyssä.. Asuin ennen siinä lähistöllä ja kehitin kamalan addiktion niihin Coffee Housen patonkeihin. Cittarin patongeista puhumattakaan... Onneks näitä houkutuksia ei enää ole lähistöllä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti vinkistä! Meillä on lounasmäärä lisääntynyt selkeesti (nykyään menee sellanen iso ruokaputeli), mutta unet on ja pysyy lyhyinä. En myöskään usko, että juuri tuon enempää lapseen mahtuis. Tosin ehkä voisin kokeilla joskus antaa vielä jonkun hedelmäsoseen lisäksi. Hmm.

      Ciao cafe on siinä ihan keskellä, chicosin ja hesen yms. lähellä. Täytyy pysyä kaukana coffeehousen ja cittarin patongeista :)

      Delete
  3. Hei! Kiitos kivasta blogista! Meillä on teidän tyttöä pari viikkoa vanhempi tytteli, ja oon lukenut sun blogia hiljakseltaan ja nyt vihdoin päässyt ajantasaiseen kohtaan eli lukemaan uusia päivityksiä. Hauskaa lukea samanikäisen, mutta totta kai erilaisen pienen touhuiluista ja äidin mietteistä :) Mekin asutaan sitä paitsi Espoossa ja muutettiin juurikin syksyllä.

    Meillä on saatu päiväunet pitkiksi, kun vauveli nukkuu ne ulkona vaunuissa ja jos herää kesken (yleensä just siinä 40 min kohdalla) niin lähdetään kävelylle eli vaunut liikkeeseen. Yleensä nukahtaa siihen uudelleen ja nukkuu 2-4 h unia. Suosittelen kokeilemaan! Nykyään usein ei edes herää enää välissä. Meillä tämä on toiminut hyvin, ei tietysti kaikilla toimi sama.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei ja kiitos lukemisesta! :)

      Ja kiitos vinkistä, täytyykin koittaa tota kävelyllä käymistä. Yleensä oon käyny heiluttelemassa vaunuja vaan tossa terassilla, mutta ehkä se ei riitä sitten riittävän syvään uneen nukahtamista.

      Tervetuloa Espooseen! Täällä on ihan mukavaa. So far. Jos ei lasketa neuvolatätiä ;)

      Delete
    2. Meillä on onneksi ollut ihan asiallinen neuvolatäti :) Kai päädyit vaihtamaan tätiä?

      Tuosta vaunuhommasta vielä, tässä kun oon parina päivänä itsekin epäillyt metodia, niin sellainen tarkennus, että meillä ainakin välillä täytyy kävellä ihan jonkin aikaa, tänään meni 15 min ennen kuin vauva nukahti, ja heräsipä vielä 10 min päästä uudelleen ja sitten lykin sen etupihalla uneen. Monesti alkaa usko mennä jonkin aikaa käveltyäni ja ajattelen kääntyä takaisin kotiin, mutta sitten alkaakin silmä jo luppasta ja viimein nukahtaa. Jos tiedät melko tarkalleen, mihin aikaan lapsi herää unilta, kannattaa lähteä kävelylle jo vähän ennen heräämisaikaa. Saattaa jäädä herääminen vaikka välistä näin! Lapsi voi myös tottua pidempään nukkumiseen ja pidemmällä tähtäimellä heräilyt alkaa vähentyä. Nyt meillä on tällanen pitkien kävelyiden kausi meneillään, mutta useimmiten ei heräile tai nukahtaa lyhyemmälläkin kävelyttämisellä.

      Delete
    3. Kiitos hei vinkeistä, täytyy jatkossa lähteä tosiaan ihan oikeasti vähän kävelylle, eikä vaan heilutella tossa terassilla :)

      Delete