kuukausi 8, päivä 28

Tänään on paljon asiaa, so brace yourself.

Ihan ensinnäkin, eilen oli ekat juoksutreenit! Mies kysyi jälkikäteen miten meni ja mitäpä tuohon sanoa. Oon ihan liekeissä! 

Tavallaan se on ihan parasta kuulla tehneensä kaiken päin mäntyä, honkaa ja muita jalopuita ja sitten voida korjata virheet. Eli hyvistä yrityksistä huolimatta oon juossut liian kovaa ja totuttanut kehon liian kovaan sykkeeseen (kärsivällinen, nuori valmentajamies mua valisti) ja siksi urheillessa sykkeet nousee samantien liian korkealle, vaikkei tunnu pahalta. 

Mitä sitten opin? No ainakin etten osaa arvioida fiilispohjalta omia sykkeitäni lainkaan (kunhan lounas on syöty lähdetään lapsen kaa sykemittariostoksille). Ja että oikeasti 3/4 treenistä pitäisi nyt olla ns. pk-treeniä (tällä kertaa kyse ei ole parkourista, vaan peruskestävyydestä), eli mennään siellä 140-sykkeen tienoilla. Tähän riittää hyyyyyyviiiiin kevyt hölkkä tai reipas kävely (varsinkin jos on oma punnus pyörillä mukana). Ja että 4-6 viikon peruskestävyysharjottelulla pitäis saada jo tuloksia.

Miksi oi miksi en oo aiemmin ollut missään juoksukoulussa! Pitäis olla pakollinen jokaiselle, joka ostaa ekaa kertaa juoksulenkkareita. Vähän niinku ajokortti autoilijoille.

Opin myös, että meillä on ihan paras porukka, huikean upeita ja hauskoja naisia. Ja että lenkkarit pitää uusia kahden-kolmen vuoden välein (urheilukauppaan siis). Ja että treenaamiseen tulee menemään ihan sikana aikaa, jos meinaa oikeasti treenata. 4-5h peruskestävyystreeniä viikossa ja sen LISÄKSI lihastreeniä, sitä tiukempaa treeniä ja venyttelyä ja joogaa. Morjens! Jos vaikka huomenna käytän lapsen päikkärit joogaan, enkä bloggaa.

Harmillisesti mulla ei ollut kameraa mukana treeneissä ja unohdin ottaa  puhelimella kuvan 'Älä sylje juoksuradalle' -kyltistä. 

Ehkä tärkeintä, että nyt on (vähän enemmän) tietoa, (jonkunverran) työkaluja ja (RUTKASTI) intoa ja motivaatiota! Sanoinko, oon ihan liekeissäni!

Ja ainiin, muita aiheesta bloggaavia, kannattaa lukea!

Toisekseen, tein kirpparilöydön! Tämä on huomionarvoista, koska en yleensä koskaan tee kirpparilöytöjä ja oikeasti kadehdin niitä, joilla on The Kirpparisilmä. Mulla ei ole. Kävästiin matkaratasostosten yhteydessä Nella&Nutussa ja löysin kassakoneen! Semmonen samanlainen, joka mullakin oli lapsena! Ja vielä ihan uudenverosena! 

Voi olla, että näitä myydään edelleenkin ihan oikeissa kaupoissakin, mutta jotenkin sykähdytti löytää näin nostalginen juttu kirpparilta. Tottakai ostin lapselle. Muovikolikoita on kolme: 5, 10 ja 25 rähmylän (universaali rahayksikkö) kolikot, jotka sujahtaa joko kassalippaaseen tai tulee liukumäkeä alas. Huikea laite!

Tästä riittänee iloa vielä pitkään. Tällä hetkellä parasta on läpsyttely ja
kolikoiden imeskely.

Kolmanneksi: siinä missä mulla ei ole kirpparisilmää, niin en oo oikein myöskään kauhean innostunut kirpparimyymisestä. Niinpä nytkin, kun pohdin mitä teen isolle muovikassilliselle vanhoja vauvavaatteita, päätin etsiä tavan lahjottaa ne jonnekin missä niitä oikeasti tarvitaan.

Etsin ja löysin Hylätyt Lapset Ry:n ja totesin sen olevan just oikea lahjoituskohde. Viikkailin ja kävin läpi vaatteita (ettei joukkoon oo eksynyt kauhean reikäsiä yksilöitä) ja kyyneleet silmissä mietin hylättyjä lapsia. Sanayhdistelmäkin on jo niin surullinen. Lähetin sitten meiliä kysyäkseni miten voisin toimittaa lahjoituksen.

Sain vastauksen parin päivän kuluttua:

Kiitos viestistäsi. Ana ottaa vastaan Tapanilassa. Hän on paljon reissussa, mutta tietääkseni nyt Suomessa, ole yhteydessä suoraan häneen toimituksesta.

Kiitos avusta!

Vastasin häkeltyneen huvittuneena: Kuka on Ana ja miten häneen ollaan yhteydessä?

Lienee hyvä esimerkki kiireessä kirjoitetusta meilistä. Vastausta odotellessa. Jos tiedät kuka on Ana ja millä savumerkillä häneen saa yhteyden, kerro.

Neljänneksi: pääsiäinen on tulossa. Ostin lammasta pakkaseen ja mies osti narsisseja pöydälle. Kuului muutama päivä ja ne hullaantuivat ja alkoivat sylkeä kukkia joka suuntaan (narsissit siis. Lammas pysyi kiltisti pakkasessa eikä sylkenyt mitään). Hädissäni sidoin ne joululahjanarulla (talon ainoa naru) kasaan. 

Päivän todo-listalla on googlettaa mitä noille seuraavaksi kuuluu tehdä. Mielessä kävi, että olisi ollut hauska istuttaa ne johonkin pihan nurkkaan (my first gardening!), mutta meidän pihaa peittää edelleen (paikotellen n. 1,5m korkuinen) lumikerros. Halp. Pelkään, että jos nyt alan kastella niitä, mikään joulunaru ei pidättele ja ne tulee joku päivä eteisessä vastaan.

Joulu ja pääsiäinen samassa paketissa.

Viidenneksi: Hyvien öiden päätteeksi helposta nukahtamisesta huolimatta viime yö ei ollut rauhallinen yö. Laps heräsi joku neljä-viis kertaa yön aikana (heh, yhtäkkiä toi lukema tuntuu suurelta). Syötin kahdesti ja loput kerroista heräsin, sylittelin, hyssyttelin, silittelin. Mies mutisi peiton uumenista 'hampaita?'. Ai dount nou. Muistelin jostain lukeneeni, että unikoulun viides yö on usein riehakas. Pistetään sen piikkiin.

Ehkäpä tän levottomuuden takia näin unta, jossa mies jätti lapsen hoitopöydälle vahtimatta toistuvasti. Olin vihainen, tosi vihainen. Suorastaan niin vihainen, että aamulla kun kerroin unesta, mies pyysi anteeksi hiukan kauhua silmissään. Krhm.

Kuudenneksi: ostin lapselle uuden nokkamukin (Lansinoh mOmma). Se on kivannäkönen, kätevä, laps osasi heti käyttää sitä kahvoilla ja ilman ja se on ihan supertiivis, ei vuoda lainkaan vaikka kuinka ravistelee. Ja lisäksi siihen saa nokan sijasta myös tuttipullosuun tai pillin (joka ei myöskään vuoda). Laps on superihastunut tähän ja en sitten meinannu saada siitä hyvää kuvaa kun pienet kätöset ehti aina väliin.