Wednesday, February 20, 2013

kuukausi 7, päivä 20

Mun isä arkistoi. Kaiken. Joskus on ihan hauskaa, että joku jaksaa/haluaa säilyttää tavaroita ihan vaan tunnearvon vuoksi (varsinkin kun ite oon ihan päinvastainen). Joskus se on tuskallista. Toissapäivänä mun eteen tuotiin iso pahvilaatikollinen mun vanhaa kamaa, vaatteita pääosin 'jos vaikka laps voisi käyttää jotain täältä'.  Hikikarpalot otsalla aloin käydä niitä kamoja läpi isän mantratessa vieressä 'kato miten hyvä!' ja 'onpa tosi käytännöllinen!' ja 'tota sä varmaan tarvitset!'.


Suuri osa kamoista oli isoäidin kutomia villa-asioita yms. Mutta sitten siellä oli joukossa parittomia, vanhoja sukkia (??), jotain likasia, jopa reikäsiä paitoja (??) ja rikkinäisiä sormikkaita. Käytyäni kamat tiukalla seulalla käteen kuitenkin jäi kuin jäikin muutama juttu. Pehmeä, kirjava pallo, jonka sisällä kulkunen. Tummansininen samettimekko (mennee lapselle parin vuoden kuluttua). Lapsenhoitokirja vuodelta 1977. Itsetehty lasten baskeri, joka on ollut mun isällä vauvana ja jonka ajattelin valkaista (villan valkasu, vinkkejä otetaan vastaan kiitos) ja joku kerta kokeilla lapselle.


Se kirja on kyllä mielenkiintonen. Ensinnäkin kirjotusasu on hauska, lukijaa teititellään. Odotin kauhulla minkälaisia 'jätä lapsi yksin yöllä itkemään, että se oppii' -ohjeita sieltä löytyy, mutta pääsi yllättämään. Kirjailija (Penelope Leach) lobbaakin (nyt yhtenä esimerkkinä) sen puolesta, että vauvaa ei voi hemmotella pilalle ja että vauvan öiseen kutsuun kannattaa vastata mahdollisimman pian. Toisaalta sitten tätä toimintaa perusteltiin - ei niinkään vauvan hyvinvoinnilla - vaan että 'pääsette helpoimmalla näin'.

Lisäksi tuolloin äidin negatiiviset tunteet eivät olleet ilmeisesti lainkaan mitään hyshys-juttuja. Kirjailija ykskantaan toteaakin puolivuotiaasta lapsesta, joka haluaa olla jatkuvasti äidin läheisyydessä: 'Nämä rakastavan ihmisten omistusvaatimukset koette ihastuttaviksi, jos itse rakastatte lastanne, mutta ärsyttäviksi, ellette sitä tee.'  Right, että näin.

Sen sijaan kirjassa vastaan tuli lista asioista, joita (mm.) voisi antaa puolivuotiaalle tutkittavaksi. Ihan hauskoja ja ainakin osa mulle sellasia, ettei olis suorilta tullut mieleen. Eli jos lapsenne kaipaa vähän erilaisia leluja, olkaatten hyvät:




Sitten, päivän huomio syömisestä. Oon tässä muutamia kertoja tarjonnut tomaattia lapselle. Laps on maistanut kielen kärjellä ja nyrpistänyt nenäänsä ja lopulta päätynyt olemaan edes maistamatta, kun oon tarjonnut. No, mulla oli tänään itelläni lautasella tomaatti halkaistuna ja aivan yllättäen laps alkoi ojennella käsiään sitä kohti. Leikkasin lapsen nähden siitä viipaleen ja ojensin. Ja sehän söi! Muutenkin uusia makuja toki pitää maistaa useita kertoja ennen tottumista, mutta olin jo vähän menettänyt toivoni, kun laps tosiaan ei suostunut enää edes maistelemaan sitä.

Toisena huomiona oon heittänyt romukoppaan kaikki viimesetkin rippeet makumieltymysten vertailusta (ie. miksi odottaisin, että ruoka x maistuu lapselle, jos ei maistu mullekaan). Miehen siskon vinkistä oon tarjonnut lapselle maissisosetta (johon sekotettu päivän liha ja persiljaakin) ja mun on pakko sanoa, että se stuffi on todella kuvottavaa ja joudun tosissaan vetämään henkeä, kun teen rutiinimakutestin. Mutta lapselle maistuu mainiosti - ja sehän se pääasia tietty onkin.

Oon myöskin ollut vähän näkevinäni, että laps ei ole enää nukkumaanmeno aikaan ihan yhtälailla väsynyt kuin ennen ja välillä nukuttaminen on taas kestänyt pidempään - ihan vain siksi, että laps on virkeä, eikä uni tule, vaikka makaa silmät kiinni. Neuvolan lappunen suosittelee kääntämään 8-kuisen rytmiä siten, että 11-14 nukutaan ekat päikkärit (kun aamupala on ollut 7-8 aikoihin) ja neljän aikaan tokat päikkärit, max 30min.

En aluks ajatellut lotkauttaa korvaanikaan tälle, mutta tässä muutaman pidemmän nukutuksen aikana on mieleen alkanut hiipiä josko siinä oliskin jotain perää. No, en tee hätiköityjä päätöksiä ja muutoksia tässä, kuulostelemme tilannetta. Sen sijaan olis kiinnostavaa kuulla minkälainen rytmi teidän 8kk vauvoilla on/oli (vaikka meillähän on vielä kokonaiset puolitoista viikkoa siihen, että laps on 8kk. Meidän pieni...).

9 comments:

  1. Hieno tuo kirjalöytö!

    Täällä mennään nyt jotenkin näin:
    - herääminen klo 8
    - päikkärit 1 n. 1,5 h 10-11
    - päikkärit 2 n. 1,5 h 15-16
    - nukkumaan 20:30-21

    Päikkäreiden pituus voi olla mitä vain välillä 30 min-3,5 h, yleensä kuitenkin luokkaa 1,5 h.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa aikalailla samalta kuin meillä nyt. Tarkoitus on ollu saada E unille ysiin mennessä, mutta nyt nukutukset on taas alkanut tosiaan pidentyä.

      Saattaa kyllä olla, että pinnikseen siirtymisellä on ollut oma osuutensa asiaan..

      Delete
  2. Pitääkin vissiin kaivaa loputkin kipot ja kupit kaapista lapsen tutkittavaksi, taikinanuolija sekä muovinen desin mitta leluina on jo välillä toimineetkin ja on tuntunu olevan parhaat lelut vaikka kaikenmaailman soivat ja kehittävät lelut löytyykin :D

    Meillä unirytmit menee suurinpiirtein näin:
    n. 7.30 herätään (6.15-8.00)
    10-11 välissä päikkäreille 30 min-2h
    14-15 välissä päikkäreille 30 min-2h
    (jos aiemmat päikkärit jääneet lyhyiksi/väliin saatetaan nukkua vielä 17-18 välillä)
    19.30-20 nukkumaan

    meillä lapsi laitetaan pinnikseen ja mobile päälle ja yleensä nukahtaa sinne muutamassa minuutissa. joskus täytyy käydä laittamassa tutti uudestaa suuhun/lapsi makuuasentoon/peiton alle mitä milloinkin mutta tällöin ei puhuta mitään. jos itkee oikein kovasti otetaan syliin ja rauhoitetaan siihen mutta jos vain pikkuitkua niin annetaan yleensä huutaa hetken. Näin ollaan toimittu 4 kk iästä asti ja nyt 9 kk. Eli meillä on huudatettu ja se on toiminut mutta ymmärän ettei se kaikille ole se paras vaihtoehto. Meillä se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto mun oman jaksamisen kannalta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, meillä on kanssa kaikkia kauhoja ja tee-siivilöitä vilissyt pitkin keittiön lattiaa :)

      Ja teidänkin rytmi kuulostaa samansuuntaselta kuin meillä nyt. Tosin päikkäreitä on vain kahdet aina ja ne on yleensä molemmat sen 1,5h. Niin, ja nukutus ysiltä.

      Meillä nukutuskeinona käytetty tosiaan ensin imetystä rauhottamaan ja sitten siitä saa möyriä ittensä uneen. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että pinniksen pinnat kutsuisi kovasti leikkimään!

      Delete
  3. Toi arkistoiva isä kuulostaa tutulta, sillä erotuksella, että mulla on arkistoiva äiti. Sitä kamaa tupsahtelee sen mukana tänne meille vähän väliä. Millon leluja, millon vaatteita ja kenkiä, millon jotain ihan muuta. No oon tähän mennessä ottanu kaikki kiltisti vastaan, mutta en kyllä rehellisesti sanoen tiedä, mitä teen noilla kaikilla vaatteilla...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä sanoin isälle jo heti aluksi, että fine, voin VILKASTA, mutten lupaa ottaa yhtään mitään. Mä inhoan inhoan inhoan tavaroiden säilyttämistä, ellen erityisesti, spesiaalisti, ehdottomasti halua juuri niitä kamoja säilöön. Varmaan jääny isältä traumat ;)

      Delete
  4. Hahaa, meilläkin on toi sama kirja, uudistettu painos vaan. Se mun äidin peruja.
    Muakin naurattaa se teitittely! Toisaalta onpahan tärkeä olo kun puhutellaan niin kohteliaasti :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehe, joo, on kyllä kieli ja ilmaisut muuttuneet! Hei eihän teillä sattuisi olemaan kirjaa 'suomalainen lapsi'?

      Delete
    2. Valitettavasti ei. Mikä kirja se semmonen on?

      Delete