Monday, March 25, 2013

kuukausi 8, päivä 25

Lapsesta
Oon ihastellut aiemminkin ja ihastelen taas: on jotenkin aivan älyttömän tyydyttävää nähdä lapsen itse syövän ruokaa. Kokonaisia vihannestikkuja (sun muita), sinne ne vaan uppoaa. Pienin kätösin omaan suuhun.

Pienistä kätösistä puheenollen, täällä on nyt opittu vilkuttamaan - ainakin aina välillä. Taputuksiakin harjotellaan, tosin tällä hetkellä kädet kohtaa lähinnä päällekäin. Eikai se niin justiinsa. Vaikuttaisi kanssa siltä, että seisoessa tuen tarpeellisuus vähenee jatkuvasti. Hilkulla ollaan.

Sitten yöunista. Mainitsin jossain vaiheessa, että yöt oli hulabaloota. Sitten rauhottui ja sitten viime viikon loppupuolella alkoi taas levoton jakso. Totesin, että nyt riittää. Nyt mulla on energinen, motivoitunut, 'I can do this' -olo ja on turha odottaa montaa levotonta yötä, koska se fiilis tulee kyllä häviämään.

Passitin siis miehen alakertaan nukkumaan ja asennoiduin valvomaan. Päätin, että rinnalle tai syliin en anna nukahtaa, vaan joutuu etsimään unen itse. Käytännössä se tarkotti sitä, että otin lapsen sänkyyn viereeni, silittelin, sylittelin, rauhottelin ja olin kokoajan vahvasti läsnä. Laps protestoi kyllä, mutta ei kyyneleitä tai mitään itkunikottelua (enkä olisi antanut siihen mennäkään).

Ekana yönä puoltoista tuntia ja muutamia vähän pidempiä heräämisiä. Tokana yönä nukuttamiseen meni puolisen tuntia. Yöllä kolme herätystä, joista kahtena imetin (poissulkeakseni nälän), mutta ilman että nukahti siihen. Sen sijaan tassutus alkoi hiljalleen toimia.

Viime yönä laps nukahti ihan itse (!!!) ilman protestia, hyssyttelyä tai mitään. Makoiltiin vierekkäin sängyssä, laps touhuili ja välillä asetin sen takas makuuasentoon, kun oli noussut istumaan. Lopulta jokeltelu hiljeni ja laps nukahti. Yöllä taisi olla pari lyhyttä heräämistä (tassutus toimii melko usein) ja yhden kerran imetin (vaikutti ihan oikeasti nälkäiseltä), jonka perään nukahti samantien.

Krhm, universumi huomio: tämä ei ole hehkutusta, ei tarvitse sotkea kuvioita. Luulen kuitenkin, että laps on saanut nyt vähän lisää työkaluja omaan nukahtamiseen ja toivon, että yöt meillä on nyt rauhottumaan päin. Mulla on itelläni melko tyytyväinen olo, tuntuu että tää oli kuitenkin aika lempeä keino, eikä tästä jäänyt lapselle mitään traumoja.


Juoksusta
Sympaattinen juoksuohjelma kehotti mut lauantaina 'ihan huvin vuoksi vain, älä yritä suorittaa mitään' -lenkille. Ulkona aurinkoa ja kevättä, ja juoksuhan taas melkein siis kulki (suurin syy lienee vaunuttomuus)! Tekee hyvää juosta pari lenkkiä vaunujen kanssa, koska ilman vaunuja juoksu onkin ihan yllättävän kevyttä. 'Älä yritä suorittaa mitään' - enpä! Jos siinä olis lukenut, että 'kevyt, n. 15min lenkki', niin olisin juossut sen ihan rauhassa. Suorittamisen kieltäminen oli käänteistä psykologiaa parhaimmillaan.

No, suhteellisen iisin, vajaa 4km lenkin juoksin.

Eilen oli sen sijaan vastassa koitos: kokonaiset 5km. Tavallaan huvittavaa, koska ennen raskautta mun juoksulenkit (ne kaikki kolme per vuos) oli aina vähintään 8km paikkeilla (eli tunnin juoksu) ja tuntui, että lenkistä ei ollu  mitään hyötyä jos jäi alle sen.

No, nyt mentiin 5km ja olin vähän sillä asenteella, että reipasta menoa, ei mitään lönkyttelyä. Muistan ajatelleeni lenkin aikana, että hitsin raskasta, lääh koska loppuu?? mutta aika kultasi muistot varmaan tunnissa. Nyt on taas sellanen olo, että sehän meni varmaan ihan iisisti, koska uudestaan?

Eli viikon saldo: paino -1,1kg viime viikkoon verrattuna, ja kokonaisuudessaan -1,8kg. Maitoa tuntuu vielä virtaavan hyvin, eli ei syytä huoleen. Lenkkejä juostu 4kpl (2-5km / lenkki) ja kävelty 2kpl (käytiin äitikaverin kanssa suututtamassa hiihtäjiä keskuspuistossa kävelemällä laduilla. Oikeasti vähän eksyttiin ja tajuttiin liian myöhään, että ollaan ihan väärässä paikassa. Onneksi kukaan pistänyt sauvalla silmään).


6 comments:

  1. Musta tuntuu, että me ollaan ton nukkumisen kanssa tavallaan samassa vaiheessa. J nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä, usein kyllä käden alle, muttei koskaan enää nykyään esim. rinnalle. Öisin syödessä se kyllä saattaa nukahtaa rinnallekin, mutta monesti myös lopettaa syömisen itse ennen nukahtamista. Mutta silti. Yöt mennään kolme syöttöä + miljoona muuta herätystä -metodilla edelleen! Jos on jotain vinkkejä, että miten tästä jatketaan lempeästi eteenpäin, niin kerro ihmeessä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, mekin harjotellaan vielä :) Viime yönä oli vähän levottomampi yö ja herätyksiä taisi olla muistaakseni neljä - 2 kertaa syötin, 2 kertaa mentiin tassulla. Edelliset yöt oli vähän rauhallisempia, 2-3 herätystä.

      Meillä tuntuu toimivan, että syötän mahd. harvoin (max. 2 krt yössä, mielummin 1) ja laps nukkuu mun ja seinän välissä --> saa painautua muhun kiinni ja mä pääsen nopeasti tassuttamaan tarvittaessa.

      Mä toivon, että tassuttelun jatkaminen tulee parantamaan yöunia (oppii paremmin ja paremmin nukuttamaan itse itsensä). Mä myös luulen, että just tällä hetkellä ton lapsen tarvii saada nukkua äitinsä vieressä ja pinnasänkyä kokeillaan uudelleen vähän myöhemmin.

      Eli ei mitään kauhean yleispäteviä vinkkejä :) Sitkeä tassuttelu varmaan auttaa ja myöskin sen miettiminen, että tarvitaanko vielä kolmea syöttöä, vai voisko esim. yhden pudottaa pois.

      Minkälainen systeemi teillä on, pinnasänky samassa/eri huoneessa? Sivuvaununa ja independittinä moduulina?

      Delete
    2. Vedellään semmosella sivuvaunu/perhepeti-mallilla. Yleensä laitan sen alottelemaan unet omaan sänkyyn (putoamisvaaran vuoksi), mutta siirtyy useimmiten heti ekasta yösyötöstä meidän väliin. Jos oon öisin tarpeeksi hereillä, laitan sen usein syötön jälkeen takas omaan sänkyyn kyetäkseni ite nukkumaan paremmin. Tyyppi kun nukkuu mielellään kirjaimellisesti kainalossa.

      Yösyötöistä jättäisin pois heti vaikka kaikki (tai no, yhden voisin vielä jaksaa), mutta lapsi on tuntunut päättäneen toisin. Oon nyt jonkin aikaa yrittänyt osan syötöistä ohittaa tassuttamalla, ja nyt uusimpana keksintönä vesipullolla, mutta kyllä tuo tuntuu silti 23-06 välisenä aikana syövän sen kolme kertaa siitä huolimatta. Ehkä se sit tarttee sen kuitenkin? Luulen kyllä, että jos saisin ees yhtenä yönä sen syömään harvemmin, saattais päivällä kiinteät maistua vähän nykyistä paremmin, ja seuraavana yönä se ei ehkä enää edes haluaisi niin usein maitoa. Mitenköhän sitä huijaisi..

      Delete
    3. Joo, meillä oli käytössä samanlainen systeemi kanssa ja toimin juuri samoin kuin sä :) Nykyään tosin annan lapsen nukahtaa viereeni, kasaan peitoista (3kpl) ja tyynyistä barrikaadin sen ympärille ja luotan, että se jatkaa konsistenttia toimintaansa ja alkaa parkua herätessään ennen kuin kiipeää barrikaadien yli. Ei mikään turvallisin ratkasu, enkä suosittele kellekään :-)

      Auttoiko vesipullo yhtään päivän kiinteisiin ruokiin? Ja btw, ootteko antanu lapselle iltavelliä/-puuroa? Mä luulen, että se 2,5dl velliä, jonka toi vetäsee ennen nukkumaanmenoaan auttaa kyllä yönälkään (vaikka se ei yksistään auttanu yöheräilyihin). Myöskin toi on kyllä alkanut syödä enemmän ja enemmän päiväsaikaan (eli myös aika on auttanut).

      Voih, osaisinpa auttaa. Tietty jos lapsen saisi syömään päiväsaikaan kunnolla mitä vaan kiinteitä, niin se voisi tosiaan auttaa yönälkäänkin. Jos lapsella on yöllä nälkä, niin siihen ei oikein taida auttaa muu kuin ruokkiminen.

      Mä luulen, että meillä kyllä yöuniin auttoi luultavasti myös se, että laps saa nukahtaa ja nukkua mun vierellä ilman pelkoa, että joku kerta herääkin pinniksestä (vaikka mä nukkuisin levollisemmin, jos se olis siel pinniksessä). Just nyt toi tuntuu tarviivan äititankkausta öisin.

      Mä en tosiaan ole mikään nukutusasiantuntija, toivottavasti yöt rauhottuu! Joskus ainoa lääke on aika :-)

      Sen verran vielä mitä noista kirjoista oppineena voin ehdottaa: tassuta niin pitkälle kuin mahdollista ja jos vaikuttaa siltä, että on tosiaan nälkä, niin syötä, mutta koita pitää hereillä, että nukahtaisi vasta sängyssä, itse.

      Ja tärkeintä: mene sieltä missä aita on matalin sillon kun oikeasti väsyttää, eikä oo energiaa. Pyydä apua mieheltä, että saat nukkua vaikka edes yhden 4h pätkän putkeen. Jos haluaa tehdä jotain unikoulutusta, se kannattaa tehdä hetkenä, jollon tuntee olevansa energinen ja valmis valvomaan (helläkin tapa saattaa tarkottaa puolentoista tunnin protestointia, silitystä, kanniskelua jne.).

      Tsemppiä! :)

      Delete
    4. Varsinaista velliä ei olla kokeiltu, mutta puuroa uppoaa kyllä pari desiä just ennen nukkumaanmenoa. Suurempi määrä aiheuttaa yleensä oksentelua, joten en usko, että velli enää toisi lisähelpotusta. Sen lisäksi yleensä imetän vielä ennen iltashowta. Kyllä se noilla sen kolme, neljä tuntia hyvin jaksaakin, mutta jostain syystä heräilee silti. Syy lienee jossain muualla kuin nälässä.

      Vesipullo aiheutti viime yönä pelkät raivarit, mutta jostain syystä tassuttelu auttoi kuitenkin nukahtamaan ilman imetystä, ja sain yölle edes yhden neljän tunnin syöttövälin (josta tosin valvoin sen tassuttelun takia tunnin verran). Meidän välissä tuntuu kuitenkin nukkuvan sikeämmin kuin omassa sängyssään, joten ainakin nyt toistaiseksi käytän tota sänkyä ihan vaan noihin iltaosioihin. Niihin se on kyllä pakollinen, kun tuo meidän yksilö inahtaa ensimmäisen kerran yleensä vasta sitten, kun on jo kontannut sängyn reunalle. Unikoulu on kyllä suunnitelmissa, mutta sitä ei ilmeisesti kannata tehdä ennen isoja muutoksia, joten jää nyt sitten odottamaan meidän Japanin matkan jälkeistä aikaa.

      Kiitos tsempeistä! Ehkä paras lohtu on edelleen nää sun prosessikuvaukset teidän yöunista. Jos te, niin kyllä mekin. :)

      Delete
    5. Joo, siis tärkeintä se vatsan täyttäminen, eikä ton päälle tosiaankaan enää mitään vellejä mahdu :) Ja puurohan itseasiassa sulaa hitaammin kuin velli... Meidänkin pitäis varmaan jossain vaiheessa alkaa siirtyä siihen.

      Hyvä että sait vähän pidemmän syöttövälin! Meillä kanssa viime yönä herättiin puolen yön aikaan mölyämään, mutta en suostunut uskomaan, että nälkä olis jo iskenyt ja päätin, että kokeilen nyt tassutella ja jos sillä oikeasti on nälkä, se kyllä herää pian uudestaan ja syötän sitten. No, heräsi sitten neljältä seuraavan kerran - syötin. Up for the day kuuden jlk. Pitäis varmaan hommaa pimennysverhot makkariin, jos auttais ollenkaan....

      Itseasiassa joo, mekin ollaan lähdössä Sveitsiin, jossa laps nukkuu sängyssä mun vieressä, eli parempi näin. Ja oot ihan oikeassa, että unikoulu kyllä tarvii aika stabiilin ajanjakson ympärilleen.

      Ja vielä tän illan prosessikuvaus: nukuttaminen kesti about 17min. Laps möyri, nousi välillä istuskelemaan / seisomaan, minä vieressä hellästi kippasin sen takas alas makuulle, josta laps ei ollu moksiskaan. Vikoilla minuuteilla älähti kerran-pari (tassuttelin vähän) ja ne muuttuikin kesken älähdyksen jokelteluksi, joka lopulta hiljeni. Tässä on tapahtunut oikeasti ihan huikea muutos.

      Delete