Päivä: 14/20. Aktiviteetti: lanit.
Päivä täynnä töitä, mutta samaan aikaan viimesen päivän lähestyvä viimenen hetki duunissa vähän kutkutteli. Ote kurkusta hiljalleen vähän hellitti, varsinkin kun työtulevaisuuteen tuli vähän selvyyttä (ja oma äässi on ehkä seivattu) ja iltapäivällä esimiehen järjestämät yllärikaljat (okei, vitamiinivettä mulle) ja läksiäislahja. Ja vähän mustalla huumorilla tulevaisuudelle naureskelua.
Niin, ja soittelin aamupäivällä neuvolaankin. Sokerirasituksen tulokset ei vain hyvät, vaan suorastaan erinomaiset. Ihan sillä perusteella ansaitsee tuhat kiloa jätskiä ja suklaata, right?
Iltapäivästä viimesten meilien joukossa kiinalaiselta meili, jonka small talk osuus oli: 'Wish you have a smooth delivery.' Kansainvälisessä firmassa on kyllä hienoa. Ilmassa alkoi olla pientä euforiansekaista hysteriaa.
Viiden jälkeen vihdoin viimenen meili, auto-office päälle ja kotiin. Laps esitteli miten hienosti osasi ajaa mopollaan ja jäi ensimmäistä kertaa vähän harmistuneena kotiin, kun lähdin (vaikka jäi mummun kanssa). Vähän huonoa omaatuntoa, mutta myöskin vähän salaista tyytyväisyyttä että äiti ei oo unohtunut. Lapsella on ollut oikeasti todella hauskaa mummun kanssa, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Ajelin kohti laneja ja maistelin vapautta. Ei töitä. Aikoihin. Ajelin duunipaikankin ohi vilkasemattakaan ja mietin minkä pizzan siellä perillä valitsen.
Mutta siis ne lanit. Nauratti kun mietin meitä. Vajaa kymmenisen tyyppiä, yksi asunto. Kaikki aikuisia ihmisiä, lääkäri, finanssispesialisti, teollinen muotoilija (ja yhden lapsen äiti), teoreettisen fysiikan tohtori, muutamia mainitakseni. Kaikki taantuneena jonnekin teini-ikäsen tasolle videopelien äärellä. Vaikea kuvitella parempaa tapaa viettää aikaa, varsinkin kun kuvaan kuuluu vielä pizza. Ihan parasta. Näitä hetkiä tarvitaan, kun on ihan siisteissään ja vähän vaikea pysyä nahoissaan. Sanoinko, ihan parasta!
No comments:
Post a Comment