Päivä: 4/20. Aktiviteetti: landelle.
Hoidettiin lapsen kanssa aamupäivällä aamurutiinit, syötiin lounas ja lähdettiin ajamaan päikkäriaikaan kohti kesämökkiä. Sitä mestaa, jossa tosi paljon jyrkkiä (ja potentiaalisesti liukkaita) kallioita, jotka johtaa suoraan pudotukseen tai järveen tai whatnot. Jossa on oikeastaan aika vähän lapsiturvallista tekemistä ja ei esim. yhtään sellasta rantaa, jossa voisi kahlailla. Vähän väsytti jo etukäteen.
Mutta kuulkaa! Laps on nyt oikeasti jotenkin rauhottunut. Ei säntäilyä, ei vaarallisiin paikkoihin (ehdoin tahdoin) menemistä, ei stressiä (vaikka tietty vahtimista). Ja muistin väärin, olihan siellä vaikka mitä lapsitekemistä: leikkimökki, heikkalaatikko ja keinu. Ja tietenkin laituri, josta kiviä veteen.
Pakko sanoa, että sää hellii. Varjossakin lämmintä ja ihan hyvin voi antaa lapsen pulikoida järvivedellä täytetyssä ammeessa (yritettiin kaataa lämmintä vettä sekaan ja tuli instant feedback: laps tahtoo kyymää, toti kyymää! Ei topivaa!). Hiekkaleluja löytyi iso laatikollinen ja laps pääsi touhuamaan vaarin kanssa.
Saunaan mentiin kanssa tietty. Pistin lapselle kellukkeet käsivarsiin ja mentiin sitten yhtä matkaa järveen (siis kyllä, jopa MINÄ! Eka pulahdus kesti kyllä pitkään, mutta lopuksi oli ihanan mukavaa, just niinkuin pitikin). Laps pääsi uiskentelemaan jopa ihan vähän itsenäisesti niiden kellukkeiden kanssa ja pois menoa ehdottaessa riemukarjui: litää lisää uudelleen uudelleen!
Eli oli mahtavaa! Lähdettiin kotiinpäin, laps kertoi haluavansa nukkumaan (kello about puoli ysi), mitä on tapahtunut aiemmin ei koskaan. Ruokaa kanssa halusi, annoin riisikakun ja leivänpalan matkaevääksi ja ajattelin että syödään kunnollinen iltapala kotona. Sammui puoliksi syödyt eväät käsissään samantien. Vähän raotti silmiään kun tultiin kotiin, mutta jatkoi uniaan heti.
Jätän nyt tarkoituksella mainitsematta viime öisen incidentin, jossa laps muksahti lattialle sängystä ja tänään poskessa mustelma. Ja alustavan stressin ensiviikon muuttuneista (koska enterorokko) hoitokuvioista. Ja enterorokosta. Ja muista tälleen väsyneenä mieleen juolahtaneista asioista. Laalaalaa! Raskaushormonit, rakastan teitä!
No comments:
Post a Comment