2v-0kk-5pv & rv24+5

Single-mom, päivä 1/20 (heh, kuulostaa paljon dramaattisemmalta kuin mitä se nyt onkaan).

Mies lähti aamulla siis lentäen, me jäätiin lapsen kanssa tekemään normaaleja kotihommia (minä siivoomaan, laps sotkem iloisesti leikkimään). Käytiin kaupassa, jossa laps yhtäkkiä osasikin olla tosi hyvin pienten kärryjen kanssa (laps tahtoo pienet källyt! PIENET KÄLLYT!) kun sanoin sille, että tulee vaan perässä. Omatoimisesti nappasi avokadojakin mukaan. Ja sämpylöitä ja paria muuta tuotetta, jotka kyllä palautettiin hyllyyn. 

Olin aidosti hämilläni. Odotin aikasemman kaltaista päätöntä juoksentelua pitkin kauppaa lapsen törmäillessä kärryillä hyllyihin ja kiskoessa alas kaiken mihin ylettyy. Nyt se kulkikin asiallisesti perässä, törmäili hyllyihin vain vähän, enkä joutunut ottamaan yhtään juoksuaskelta! Ja saatiin peräti kolme muovikassillista saalista.

Syötiin lounasta, jota yritettiin tehdä yhdessä. Lopputulemana lapsella palovamma kädessä. Eli heti alkoi hyvin.

Puhallettiin saippuakuplia tosi paljon. Grillattiin naapureiden kanssa. Laskettiin vettä meidän altaaseen (letkun käyttäminen ja kiinnittäminen adapterilla vaati vähän liikaa teknistä osaamista, 2/3 aikuista oli ihan litimärkiä siinä vaiheessa, kun alettiin saada vettä itse altaaseen). Käärittiin huulista sinertävät lapset pyyhkeisiin ja vietiin sisälle leikkimään. Söin ainakin kolme jätskiä.

Tsemppasin vielä ja laitoin lapsen Manducassa selkään ja vein roskat. Täytyy sanoa, että se 14kg selässä alkaa olla jo ihan tuntuva lisä. Hylkäsin ajatuksen rattaiden jättämisestä kotiin reissua varten.

Miehen lähdön lisäksi merkittävin tapahtuma tänään on ehdottomasti yhden virstapylvään saavuttaminen: laps on ollut koko päivän ilman vaippaa ja (muistaakseni) yhtään vahinkoa ei ole sattunut (ja tässä siis käytiin jopa uskaliaasti kaupassa!). Ja on myös useamman kerran ilmoittanut tulevasta pissasta. Aamulla ilmoittelu oli vielä luokkaa 'ei tule pitta ei tule pitta ei tule pitta' ja sitten vähän myöhemmin ehdottelua 'laps pittaa nuumikolle?' ja illasta päästiin jo 'tulee pitta' -pisteeseen. Sanoisin, että jonkinlainen break through tässä projektissa on tapahtunut.

Illalla laps pyysi saada nukahtaa äitin polvelle. Polvi kuitenkin lopulta vähän epämukava paikka, joten makoilin vieressä tavallista pidempään ja lauloin Sinistä unta ja Aakkoslaulua niin pitkään, että väsyneelle lapselle enää suukko poskelle ja sinne nukahti.

Mäkin menisin nukkumaan, mutta kun väsyttää.