Friday, July 25, 2014

2v-0kk-25pv & rv27+4

Perillä, hengissä! Kaikki meni hyvin, vaikka laps kysyikin ekan kerran autossa matkalla kentälle ollaanko pian perillä.

Oon vihdoin tutustunut näihin lentokentältä löytyviin ihmeellisyyksiin: matkalaukkukärryihin. Aina ollaan menty niin vähillä tavaroilla, ettei sellasia ole tullu käytettyä, mutta siis voi että. Lapsen kanssa semmoset on ihan loistavat!

Jätin rattaat heti kättelyssä hihnalle matkalaukun mukana, lastasin harmillisen painavan (joo, otin lapselle kirjaston verran kirjoja mukaan) käsimatka-olkalaukun pieniin kuljetuskärryihin ja lähdin työntelemään laukkua + kärryissä seisovaa, innostunutta lasta pitkin kenttää. Ei ollut kiire, ehdittiin jopa soittaa pikavideopuhelu miehelle ennen boardausta.

Ensimmäinen lento meni ihan hujauksessa, kuten oltin arvellutkin. Syötiin lounasta, katsottiin videoo ja laskeuduttiin. Laps tietenkin ihan täpinöissään koneessa, ollaan kookeella! Ollaan kookeella! Laps menee lentokoneeseen. OHO! Kiinalainen eläkepariskunta takana ihasteli lasta 'may I take a picture?' *click*

Köpiksessä jonottaessa ulos koneesta vaihdoin muutaman sanan takanaolevan naisen kanssa - oli menossa Torontoon ja vähän huokaili 40min vaihtoaikaa tässä (jolla pitäisi päästä porttialueelta B porttialueelle C). Nostin lapsen syliini ja kerroin meillä olevan yhtä lyhyt vaihto Friscoon. Vieressä ollut lentoemo katsoi mua ja kysyi oliko kuullut oikein. Pudisti päätään 'älä enää ikinä ota noin lyhyttä vaihtoa'. Tänks.

Näillä rohkasun sanoilla hölkkäsin Köpiksen läpi päiväunilleen nuokahtava laps taas niissä siunatuissa kärryissä. Boarding boarding sanoi telkkari ja passintarkastuksessa kaikki samassa veneessä. Ehdittiin kuitenkin ja siinä boardinpasseja antaessa virkailija katsoi niitä hetken ja totesi 'just a moment please' ja katosi.

Hetken kylmäsi hölkän jälkeisen hienkin alle - mitä nyt?? Viisi minuuttia odottelua ja virkailija palasi ja ohimennen kuiskasi pistäneensä meidän bisnekseen. Vähän meinasi roska mennä silmään kun kiitin.

Mä luulen, että osasyy matkan sujumiseen oli kyllä siinä bisneksessä. Sain lapsen makuuasentoon päiväunille, jalkatilassa oli riittävästi tilaa touhuilulle (kun ei kuitenkaan kokoaikaa jaksanut istua paikoillaan) niin, ettei tarvinnu lähteä käytävälle ja kaikki oli vaan yksinkertaisesti iisiä. Laps katsoi videoita, luettiin kirjaa, syötiin (rusinoita, pussihedelmäsoseita, apinaevästä ja pastaa - olin kyllä tyytyväinen, että olin ottanut sen verran ruokaa mukaan. Laps sai siis omaan tahtiinsa ihan kunnon ruokailut lentojen aikana) ja käytiin aina välillä vessassa.

Lennon aikana kaksi henkilökunnan edustajaa ja yksi matkustaja kävi erikseen kehumassa, että onpas mulla hyvin käyttäytyvä lapsi.

Perilläkin meillä oli onnea: ei paljoa jonoa missään, laukut saatiin kohtuuajassa ja laps jotenkin käsittämättömällä tavalla sinnitteli hereillä, kunnes lopulta nukahti isin syliin parkkitalolle vievässä dösässä. Kello oli siinä vaiheessa suomen aikaa about kaks yöllä.

"Kotona" sänkyyn, jatkamaan unia. Ennen puolta yötä hereille, mutta pidin sinnikkäästi valot poissa ja peiton itteni päällä 'nyt on yö'. Laps jaksoi pari tuntia valvoa, kunnes yhtäkkiä kiipesi takasin sänkyyn ja hiljeni. Kuulin vielä mutinan 'pupu meni kanalialle ja sitten tuli sailaaksi. Ja maamo tuli sailaaksi. Ja häkki (toim.huom: laps muistelee myytyä pupuhäkkiä aina välillä) tuli sailaaksi ja iti tuli sailaaksi mutta iti tuli sitten takatin.

Mä olin tietty ite tikkana hereillä neljän jälkeen, ihan liian vähillä unilla, laps nukkui kuuteen. Aamupäivä rauhassa sisällä, laps riemuissaan isosta kylpyammeesta ja uusista miehen ostamista legoista, mulla muuten vaan vähän laginen olo. Ennen lounasta ryhdistäydyin ja lähettiin ovesta ulos vajaan 10min kävelymatkan päässä olevaan Toys 'r' Usiin. Pari hiekkalelua ja lääkärilaukku mukaan - näillä pärjätään vähän aikaa. Kotona lounaskokkailut, lapskin veti pitkästä aikaa kunnon satsin lämmintä.

Kaiken järjen mukaan sen olis pitänyt olla aivan poikki väsynyt puolen päivän aikaan, kun alkoi päikkärinukutus. Kuitenkin näin kahden tunnin nukutussession jälkeen pistän kaiken jetlagin piikkiin. Ei toimi loogisesti, ei. Ollaan kuitenkin aikalailla oikeassa ajassa mikä on hyvä juttu. Nyt vielä kun tää mun räkätauti katoisi.

Jos olisin fiksu, oisin nukkumassa, mutta kun piti tulla blogaamaan. Ja ihan pari kuvaa lennolta.


4 comments:

  1. Mahtavaa, että lennot menivät noin hyvin! Tervetuloa tälle mantereelle. :)

    ReplyDelete
  2. Jees, tosi hyvältä kuulostaa! Bisnesluokassa on kivaa, varmasti varsinkin lapsen kanssa. Pakko pitää peukkuja itsellekin joissain asioissa, kun noin hyvin toimi. ;D

    Mukavaa Friscoilua teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia! Sun peukuissa on tosiaan taikaa :)

      Delete