Sunday, July 27, 2014

2v-0kk-27pv & rv27+6

On vaikea ehtiä blogata, kun päivät ollaan menossa ja illalla väsymys on aivan järjetön, nukkumaan mennään about samaan aikaan lapsen kanssa (eli ennen ysiä).

Oon varmasti joidenkin (suomalaisten) mielestä outo, mutta mun mielestä tänne Ameriikkoihin on ollu aina helppo sopeutua ja tuntea olonsa kotosaksi. Okei fine, täällä on hölmöt suihkut. Ja liian vähän leikkipuistoja (kyllä sellanen kuuluu olla minkä tahansa kaupungissa asuvan kävelyetäisyydellä (<1km)). Tiskikaapit on tuntematon käsite täällä(kin). Ja muitakin juttuja. Mutta sitten toisaalta tosi paljon mukavaa ja viihtysää.

Tietenkin auttaa, että tää meidän koti on ihan koti. Täällä on kunnon keittiö, jossa on kaikki tarpeellinen - nyt myös kaapit täynnä ruokaa. Täällä on helppo mennä ja liikkua, ystävällisiä ihmisiä ja kaikenkaikkiaan lepposaa. Sää on tasasen miellyttävä. Kieli on tuttua. Uudet asiat on (yleensä) helppo oppia nopeasti - paitsi navigointi, mutta nämä hahmottamisongelmat kulkee mulla mukana kaikkialla.

Käytiin perjantaina iltapäivällä miehen töissä. Auton sai jättää tyypille, joka parkkeeras sen mun puolesta (meinaisi tulla pieni sekaannus, kun sanoin hold on, I'll just take my kid out johon tyyppi vastasi, että jättäkää avaimet vaan sisään ja oli jo menossa autoon. Laps saatiin kuitenkin ulos, mutta vähän nauratti).

Eilen käytiin suomalaisen tutun ja sen jenkkikihlatun luona grillaamassa ja uimassa niiden altaalla. Niillä upeat maisemat sieltä kukkuloilta kohti Friscoa, vuorten yli vyöryvät pilvet, auringonlasku, peuroja visiteeraamassa pihalla (vaikka ihan pientaloasutusta). Ja laps tietenkin ihan siisteissään siitä uima-altaasta. Väsytystaistelulla onnistuttiin pitämään se varmaan melkein ekan tunnin poissa vedestä, kunnes löydettiin se riisumasta vaatteitaan ja annettiin lopulta periksi (oltiin osattu varautua pyyhkeillä ja uikkareilla onneks). Ja miksikäs ei, uiminenhan oli ihan luksusta.

Tänään aamupäivällä ohjelmassa puisto, joka varustukseltaan mainio (tosin missä hiekkis?!), mutta siisteydeltään sotkunen. Kotiin lounasta ja päikkäriä, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan kohti sitä itse San Franciscoa (mehän ollaan siis oikeasti vähän etelämpänä) päämäränä Pier 39 (hylkeitä! Karuselli!). 

Vähän oli ruuhkaa ja vähän aurinko porotti ja vähän tuli savua autosta about sillä hetkellä, kun saavuttiin sen Pier 39:n kohdalle. Auto suhteelliseen kiireesti sammuksiin (onneksi ei kuitenkaan ihan keskelle risteystä...) ja soitto vuokra-autofirmaan. Kuulemma tunnin kuluttua tulisi hinaus hakemaan ylikuumentuneen kiesin. Jipii.

Neuvottelujen päätteeksi lähdettiin lapsen kanssa etsimään ruokaa ja katsomaan karusellia ja hylkeitä (ja oli siellä oikeasti vaikka mitä nähtävää), mies jäi päivystämään.

Lähdettiin kävelemään ja tajusin vasta perillä, että autoon oli jääny hupparit ja vaihtovaatteet. Ensimmäinen prioriteetti oli kuitenkin löytää meille ruokaa ja toisena tuli lapsen ilmottama pissahätä (tietenkin siinä vaiheessa, kun olin tilannut jo ruoat). Ravintolassa kävi ilmi: vain yleinen vessa löytyy, tosta heti nurkan takaa. Jono noin 20m. 

Ei auttanut kuin syödä ensin (nopean ruoan toivossa nautimme päivälliseksi grilled cheese sandwichin ja sipsejä.........) ja mennä sitten jonottamaan. Vaihtovaatteet tosiaan siellä autolla ja aurinkokin meni pilveen ja tuuli alkoi tuntia kylmältä. Mulla kuitenkin vähän hikikarpaloita otsalla kaiken tän keskellä. Selvittiin lopulta ilman vahinkoja ja nappasin lapselle vielä turistikaupasta (vähän liian ison) hupparin.

Karuselli jännä - puolessa välissä ajelua laps hylkäsi merileijonaratsunsa ja siirtyi äi-tin ty-liin. Ei se mitään, käytiin vilkasemassa niitä Ihan Oikeita merileijonia, jotka siellä (vapaasta tahdostaan ja täysin luonnostaan) asustavat. Laps katsoi vähän aikaa hiljaisena ja kiteytti sitten: hylje kellahti. 

Nopsaan vielä *räps* siellä siintää Golden Gate ja *räps* joo Alcatraz ja tunti olikin täynnä.

Hinuri tuli, laps vähän murheissaan auton pipistä. Taksilla lentokentälle, uusi auto alle ja kotiin nukkumaan. Riittävästi aktiviteettia taas yhdelle päivälle. Jos vaikka huomisen aktiviteetti olis ruokakauppa.




6 comments:

  1. Niin siistii :) Toimintaa kuulostaa olevan, mutta eikös se ole sen matkailun tarkoituskin, nähdä ja kokea (ja lisäksi selvitä siitä kaikesta taaperon kanssa .. )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tää on tätä kokemusten keräämistä - kaikenlaista tarvii selvitä :D

      Delete
  2. Oi että, mä niin rakastan Friscoa. Puhuttiin siellä ollessamme, että sinne olis helppo muuttaa. Kiva että teillä menee hyvin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Frisco on kyllä ihana kaupunki! Ja viihtyisin täällä varmaan paljon paremmin kuin Lontoossa - mutta se vaälimatka Suomeen on vaan niin hitsin pitkä :/

      Delete
  3. Kuulostaa hyvältä. Ainakin voittaa hikisen arjen täällä kotosalla, voisin kuvitella. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, hikisessä kotiarjessa on ne ihanat puolet, jossa kaikki hiotti äärimmäisen toimivaksi, täällä kaiken eteen täytyy vähän punnertaa. Mutta onneksi palkintokin yleensä on arvosensa :)

      Delete