Päivä 2/20.
Joko mä olen kasvanut tai sitten laps on harpannut jotenkin eteenpäin. Noin niinkuin henkisesti. Ihan kuin tämä yhtäkkiä alkanut vaipattomuus olisi siirtänyt lapsen nextille levelille. Tyyppi kulkee perässä, tottelee sujuvasti ja usein, ei yritä säntäillä, ymmärtää mitä 'odota' tarkottaa ja on vaan chillisti. Siis ainakin tänään ja eilen. Ehkä sillekin toi aurinko auttaa.
Eli eletään hassua idylliä. Koti on siisti, oon ehtinyt valmistaa kaksikin ateriaa meille (lounaaksi tomaattivuohenjuustokeittoa ja päivälliseksi couscousta, kera avokadon, raejuuston, tomaatin ja kasvispalleroiden (pakkasesta)). Ollaan istuttu viltillä lukemassa kirjoja, ulkoiltu melkein neljä tuntia putkeen Kampin puistossa, oon ehtinyt jutella ystävän kanssa ja saanut aikaseksi hakea duunista yhden lokerikkoon unohtuneen laukun (oli muuten yllättävän jännä reissu lapselle: parkkihalli, rullaportaita, pitkiä toimistokäytäviä, hissejä...). Lapsen lempilammas katosi matkalla, mutta löytyi pitkien etsintöjen jälkeen.
Jotenkin kaikki on vaan sujunu. Koko päivän laps on ollut ilman vaippaa ja ilmottanut vaan hädästään. Ollut helppo ja yhteistyöhaluinen. Laulanut takapenkillä aakkoslaulua. Naurattanut toteamalla, että sillä on yllään 'pillifarkut', kun nappi ei meinannut pysyä kiinni. Kertonut naapurille, että iti lähti matkalle tanfaniikoo (tms).
Kotona ulkolämpömittari näytti neljääkymmentä ja alkaa olla taas sellanen olo, että kesä.
Huoh.. "Ollut helppo ja yhteistyöhaluinen", voi kunpa meilläkin olisi näin! Mahtava juttu että teillä kuitenkin asiat sujuu noin hienosti, tekee arjesta yksin lapsen kanssa helpompaa.
ReplyDelete//unae