Saturday, May 25, 2013

kuukausi 10, päivä 25

Flunssasta
Meillä räkätauti jatkuu, onneksi edelleenkin vain lapsella (*kopkop* puuta). Vähän on huonosti nukuttuja öitä, mutta onneks muutama vähän parempikin. Hämmästeltiin juuri miehen kanssa miten lapsella ei ole kertaakaan vielä elinaikanaan ollut kuumetta (*KOPKOP*) - rokotuksesta tullutta ei lasketa - eikä olla jouduttu lähtemään lääkäriin (*KOPKOPKOP*).

Löysin apteekista vauva-Snifferin ja aloin ihmetellä miten ei oo aikasemmin tullut vastaan. Onko tuote ihan uusi? Onko se jäänyt huomaamatta äideiltä, koska se löytyy flunssa-hyllyltä, eikä lapsi-hyllyltä? Vai onko tää vaan salaliitto, KAIKKI muut on tienny tästä aina, saanut perimätietona isoisomummulta, paitsi mä?

Eli siis tämä:


Siinä on huulirasvan näköinen puikko, jossa mentholille tuoksuvaa stuffia, jota laitetaan nenän alle, huulen yläpuolelle. Ja geeliä, jota hierotaan rintakehään ja selkään. Helpottaa hengitystä. Ihan testimielessä kokeilin tota huulirasvajuttua ihan piiiikkkiriikkisen oman nenän alle. Kuljin tunnin kuin Vicks-pastilli nenään liimattuna. Veikkaan, että toi kyllä helpottaa lapsenkin olemista, erityisesti unia.

Eli hei kaikki flunssasten lasten vanhemmat! Hyviä uutisia! Huoneen ei tarvi enää haista sipulihapolle! Tota Snifferiä ei sniffaa kuin käyttäjä!

Juoksusta
Ensimmäisenä haluaisin kiittää kaikkia äänest kyselyyn vastanneita! Ihan mahtavaa nähdä, että oli jopa muutamia, joille tää blogi toimi myötätuulena lenkkeilyyn innostamisessa. Mulla varmaan lenkkeilyt jatkuu, mutta koska tämä ei ole urheilublogi, niin sen raportointi ja analysointi jääköön pois / siirtyköön muualle. Tämä olkoon nyt tokaks viimeinen juoksuaiheinen postaus, my job here is done.

Huomenna olis siis se Naisten kymppi. Oon valmistautunut itse tapahtumaan olemalla lenkkeilemättä (juurikaan) tällä viikolla, tankkaamalla paaaljon jätskiä ja käymällä kerran ilmajoogassa (hyvä ihme mitä se tekee lonkille). Naureskelin miehelle tänään siideriä hörppiessä, että olo on kuin oikealla urheilijalla, että ikäänkuin pitäisi jotenkin huikeasti valmistautua huomisiin KISOIHIN, vaikka oonhan mä kympin juossut tässä jo useampia kertoja ja rehellisesti se tuntuu jo aika 'normimatkalta' (oikeasti, kuka olis kuvitellut sillon 11 viikkoa sitten? En mä.).

Oon edelleen tyytyväinen siihen viimeseen aikaani, en tosiaankaan odota mitään ennätyksiä huomiselta. Ihmispaljoudessa on varmasti tosi hankala juosta ja reittikään ei varsinaisesti oo tuttu (vaikka tutuilla alueilla pyöritään). Enemmän ootan vaan sitä, että pääsen osallistumaan juoksutapahtumaan, ekaa kertaa elämässäni!

Mutta tässä vaiheessa lienee hyvä tehdä jonkinlainen recap viimesestä yhdestätoista viikosta. Sports Tracker kertoo oleellisen datan so far (eli huomista ei ole mukaanluettuna):


38 juoksulenkkiä (+ Esport-treenit) (= n. 3.5 lenkkiä / vko)
194 juoksukilsaa (+ Sveitsin kilsat, sovitaan vaikka 10km) (18.5km / vko)
31 juoksutuntia (vajaa 3h / vko)

Ei paha.

Mullahan oli myös tavotteena pudottaa viis kiloa tässä yhdentoista viikon aikana, mutta hautasin tavotteen maitotuotannon häiriinnyttyä tästä.

No, vaaka kuitenkin kertoo, että toi viiden kilon pudotus on tavotettu! Mulla on kuitenkin sellainen olo, kuin olis tapahtunut joku taikatemppu. Rehellisesti voin sanoa, etten tätä yrittänyt, vaikka taaksepäin katsoen ehkä tän ymmärtääkin. Vahingossa elintavat ovatkin muuttuneet aika paljon. Hupsista.

Syön nykyään kotona lounaaksi lähestulkoon pelkkiä (ruokaisia) salaatteja (käytännön syistä: ne on yleensä helppoja, nopeita, maukkaita ja niihin löytyy aina ainekset, eikä niitä tarvi KOKATA). Lisäksi huokasen aina helpotuksesta, kun oon syönyt yhden kunnon aterian (ei tosiaankaan ehtisi kahta), koska 'yksi päivän täski done' (--> syöminen nykyään enemmän pakollinen, jossain välissä hoidettava arkirutiini kuin jatkuva herkuttelu).

Oon alkanut lenkkeillä niitä hyviä lenkkejä (lenkkejä, joita juoksen rauhallisesti kuunnellakseni kirjaa (tms), EN vetääkseni itteäni henkihieveriin tai juostakseni, jotta paino putoasi). Oon myös syönyt surutta jädeä (eli ei mitään kituutusdieettiä, jossa koko ajan tekisi mieli jotain hyvää, mutta ei saa), mikä on ollut ehkä sitten tasapainottamassa kalorivajetta, ja maitotuotanto on pysynyt ennallaan.


PLUS yksi tärkeimmistä: imetys.

Että näin. Just nyt kaikki tuntuu olevan tosi tasapainoisesti. Ootan kauhulla mitä tapahtuu, kun alotan taas duunin. Puhumattakaan ajasta, jollon lopetan imetyksen kokonaan...

2 comments:

  1. Hei mahtavia tuloksia! Ja vielä parempaa, että oot niin innostunu juoksemisesta :) Huomenna nähdään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli upea päivä, kiitos! :)

      Delete